Kirjoittanut
Ei ollut kätilöitä eikä sairaalaa, vain Joosef ja talliMaailmankaikkeuden Luoja kapaloitiin eläinten syöttökaukaloon. Kertomus vahvistaa, että Raamattu on totta! Ihmiset eivät ikinä sepittäisi tällaista selontekoa Jumalasta, joka tämän jälkeen aikuisena vaelsi kodittomana ennen kuin sovitti Häneen uskovien synnit ruoskittuna ja naulittuna ristille.Mitä Beetlehemin tallissa tapahtui lääketieteen näkökulmasta?Kun Marian raskaus oli kestänyt 37 viikkoa, synnytys alkoi kohdun supistuksilla, jotka olivat ensin harvempia ja sitten tihenivät sekä voimistuivat kohti ponnistusvaihetta. Synnytyksen käynnistymisen perussyy on yhä tuntematon. Kohdun alaosa ja emätin laajenivat supistuksien johdosta, sikiökalvot puhkesivat ja lapsivesi poistui emättimen kautta ulos. Avautumisvaihe kesti useita tunteja.Synnytyskanavan päässä käynnistyi ihmeellinen tapahtumien vyörySen ovat useimmat meistäkin läpikäyneet, mutta onneksi emme muista siitä mitään! Kyseessä on jännittävä sekuntipeli, jossa selviää synnymmekö elävinä ja terveinä. Hapen saantimme muuttuu äkisti hyvin dramaattisella tavalla. Lapsen sydämessä ja keuhkoissa tapahtuu salamannopeasti valtavia muutoksia, joiden on onnistuttava ehdottoman tarkasti, jotta ei päädytä katastrofiin. Kuinka lapsen sydän ja hapen saanti toimivat ja mikä muuttuu lähes silmänräpäyksessä? Syntymässä tapahtuu vauhdilla mullistavia muutoksia, jotka edellyttävät virheetöntä ajoitusta ja täsmällisesti yhteen sovitettuja tapahtumia. Syntymättömän ja vastasyntyneen lapsen elintoiminnoissa on merkittäviä eroja Jopa veren hemoglobiinin rakenne on suunniteltu kulloisiinkin olosuhteisiin sopivaksi. Kohdussa hemoglobiinin on sidottava happea tehokkaammin. Siksi kohdussa oltaessa hemoglobiinissa on neljä proteiinirakennetta kahden asemesta. Tärkeintä kuitenkin on verenkiertoreittien nerokas suunnittelu.Sydämen voimakas vasen kammioSyöksee automaattisen tahdistuksensa avulla vastasyntyneen lapsen veren vauhdilla ja riittävällä paineella valtimoiden verkostoon. Näin happea ja ravinteita kuljetetaan kaikkialle elimistöön. Happi luovutetaan kudoksille hiussuonissa ja veri palaa lopulta onttolaskimoita pitkin sydämen oikeaan eteiseen ja sieltä oikeaan kammioon, mistä se pumpataan keuhkovaltimon kautta keuhkorakkuloihin hapettumaan ja palaa keuhkolaskimon kautta vasempaan eteiseen ja takaisin vasempaan kammioon. Kohdussa keuhkot eivät kuitenkaan ole käytössäJa happi on saatava istukassa kiertävästä äidin hapekkaasta verestä. Lapselle tuleva hapekas veri ei tule keuhkoista, vaan tulee tällä tavoin aivan eri suunnasta. Tämä vaatii täysin toisenlaisen verenkierron. Kohdunsisäisen kanavoinnin Suunnittelijan tavoite on tietysti kudosten riittävä hapetus. Veri on kohdussa kuitenkin kuljetettava useiden ohituskohtien ja kiertoteiden kautta, jotta hapetus onnistuu.Tärkeimmät kolme ohituskohtaa selviävät vertaamalla kohdussa tapahtuvaa verenkiertoa tavanomaiseen verenkiertoon Kohdussa lapsen veri syöksyy eteenpäin vasemmasta kammiosta samaan tapaan kuin vastasyntyneellä ja kuljettaa hapekasta verta sisäelimille ja aivoihin. Kohdussa lapsen valtimopuusta erkanevat kuitenkin lisäväylät istukkaan kahta napavaltimoa pitkin. Toisin kuin vastasyntyneellä, lapsen valtimopuussa kiertää kohdussa verta, joka täytyy hapettaa. Hapetus tapahtuu istukassa, läheisessä kontaktissa äidin hapekkaan veren kanssa, kuitenkin niin, että veret eivät sekoitu. Hapekas veri palaa istukasta napalaskimoa pitkin vauvan maksaan, jonne siitä ohjataan noin puolet. Loppu verestä kulkee ensimmäisen tärkeän ohitustien, laskimotiehyen (ductus venosus) kautta vieden hapekasta verta muille tärkeille elimille. Verivirtaukset on ohjattu varsin monimutkaisella tavalla siten, että erityisesti aivot, munuaiset ja sydän saavat elintärkeät, suuremmat happiannoksensa.Verivirtausten suunnittelu on nerokastaVeren virtauksen ohjaus, kohti sydämen oikeaa puolta, on mykistävän nerokasta. Hapekasta ja vähähappista verivirtaa ohjataan tarkoituksenmukaisesti. Hapekas veri ohjataan alaonttolaskimosta kohti toista ohituskohtaa, sydämen eteisten väliseinässä olevaa soikeaa aukkoa (foramen ovale). Näin hapekas veri pääsee suoraan sydämen vasempaan eteiseen. Happiköyhempi veri ohjautuu alaonttolaskimosta sydämen oikeaan kammioon. Kolmas ohituskohta (ductus arteriosus) ohjaa suurimman osan oikean kammion pumppaamasta verestä keuhkoverenkierron ohi isoon verenkiertoon. Ohitustie sydämen oikealta puolelta vasemmalle on hyvin tärkeäSoikea aukko ohjaa laskimotiehyen kautta tulleen arvokkaan, hapekkaan veren kudoksille, jotka happea erityisesti tarvitsevat, sekoittamatta sitä vähähappisempaan vereen. On mielenkiintoista, että myös yläonttolaskimon kautta aivoista palautuva veri ohjataan tarkoituksenmukaisesti (Design dissected, David J. Galloway, Ritchie 2021).Syntymän hetkellä, sekunneissa tapahtuvat muutokset ovat päätähuimaavia! Kyseessä on valtava rakenteellinen ja toiminnallinen mullistus vauvan kehossa. Muutosten on lisäksi tapahduttava hyvin nopeasti. Mustikansininen vastasyntynyt tarvitsee happea välittömästi, koska napalaskimosta tullut hapetus loppui kuin seinään. Tähän asti verenkierrosta lähes puolet oli toteutunut napanuoran suonten välityksellä ja reititysten muutokset syntymän hetkellä ovat massiivisia. Ensimmäinen hengenveto avaa kymmenet miljoonat keuhkorakkulat verenkierrolle. Kohdusta tulleen lapsen verenkierron monimutkaiset ohitustiet suljetaan. Prosessi alkaa välittömästi ja on valmis noin 7-10 vuorokauden kuluttua. Tässä vaiheessa on perusteltua kysyä, kuinka näin monimutkainen, nopeita ja yhteensovitettuja tapahtumia edellyttävä järjestelmä olisi voinut ”kehittyä vähitellen askel askeleelta” ja mistä tulivat mies ja nainen? Jeesuksen vastaus on tieteellinen: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’” (Matt.19:4). Ihmeellinen syntymämme vahvistaa vuorenvarmasti, että meidät on luotu. Emme hengitä kiduksilla kohdussa, kuten Suomessakin on joskus opetettu. Monet yliopistot ja lukiot opettavat kuitenkin edelleen, että meillä on ”kidusrakojen aiheet”! Tämä on 100-prosenttista näennäistiedettä, jonka lääkärit ovat tienneet valehteluksi jo 1920-luvulta lähtien, mutta josta evoluutiodosentit eivät helpolla luovu!Syntymän hetkelläKun napanuoran verivirtaus lakkaa, veren tulo laskimotiehyen kautta romahtaa ja paine sydämen oikeassa eteisessä putoaa. Keuhkot täyttyvät samanaikaisesti ilmalla ja automaattinen hengitys käynnistyy. Keuhkoverenkierron tilavuus kasvaa merkittävästi ja verenpaine sydämen vasemmassa eteisessä nousee. Paine-ero sulkee eteisten välisen soikean aukon läpän, ja aukko kasvaa vähitellen pysyvästi kiinni.Tarpeettomaksi käynyt laskimotiehyt muuttuu sidekudokseksi. Virtaus oikealta vasemmalle kulkevassa ohitusväylässä, valtimotiehyessä lakkaa ja se sulkeutuu vähitellen muuttuen sidekudokseksi. Tämä ällistyttävän nerokas rakenne- ja toimintakokonaisuussaa vielä kysymään, kuinka tämä yhteen sovitettu automatiikka, anatomia, fysiologia, ja kaiken toiminnan biokemiallinen ohjaus, voisi toimia keskeneräisenä!? Yksikin toimintahäiriö vaarantaisi vastasyntyneen hengen! Kuinka tällainen, ainutkertaisen upea järjestelmä voisi kehittyä – vai olisiko se suunniteltu? Olet vapaa tekemään omat johtopäätöksesi!Lapsen syntyessä napavaltimot supistuvat voimakkaasti suojaten lasta verenvuodolta. Äitikin on suunniteltu pysymään elossa, koska istukkaan äidistä tulevat valtimot on ohjelmoitu sulkeutumaan automaattisesti! Napalaskimo pysyy avoimena napanuoran sitomiseen asti, ja sen kautta lapsi saa vielä merkittävän osan istukassa olevasta verestä käyttöönsä, mikä on tärkeää vastasyntyneen veren koostumuksen ja rautavarastojen kannalta.Ensimmäisten hengenvetojen aikana keuhkot avautuvat ja keuhkoihin ohjautuu kymmenkertainen määrä verta sikiöaikaan verrattuna. Eteisten välinen aukko sulkeutuu välittömästi, keuhkovaltimon ja aortan välinen valtimotiehyt ensimmäisen vuorokauden aikana.Tämä siirtymävaihe sikiöaikaisesta verenkierrosta syntymän jälkeiseen vaiheeseen on herkkä erilaisille häiriöille, ja sinä aikana synnytyssairaalan henkilökunta tarkkailee vastasyntynyttä huolellisesti ongelmien havaitsemiseksi. Jeesuksen syntymää tarkkailivat öljylampun valossa Joosef ja eläinsuojan asukit. Mutta he eivät kuitenkaan olleet yksinMaria ”synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.’Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ’Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!'” (Luuk. 2:7-14)
