Kopimismin kirkolle informaatio on pyhä ja kopioiminen sakramentti. Kirkon pyhinä tunnuksina toimivat CTRL-C ja CTRL-V, eli tietokoneen pikakomennot ’kopioi’ ja ’liitä’.
Tämä uskonnollinen yhdyskunta, kirkko, on siis syntynyt Ruosin viranomaisen siunauksella. Päätöstä on perusteltu muun muassa sillä, että uskonnollinen yhdyskunta voi olla minkä näköinen tahansa, eikä viranomaisilla tulee olla minkäänlaista näkemystä siitä, mihin yhteisön jäsenet uskovat. Näin sanoo kamarikolleegion pääjuristi.
Toivoisin, että tälle kaikelle voisi nauraa makeasti. Tai ainakin hymyillä hillitysti. Voisihan se olla hyvän teekkarihuumorin hedelmä. Mutta kuin näin ei ole on vaikea nauraa tai edes hymyillä. Koska itkukaan ei auta jää jäljelle hämmentyneisyys. Mihin oikein ollaan tultu?
Tai tässä tapauksessa: mihin oikein ollaan Ruotsissa tultu. Pelkäänpä kuitenkin pahoin, että joudumme kysymään samaa myös meillä Suomessa.
En tietenkään tiedä, miten Patentti- ja rekisterihallitus ja sen uskonnollisen yhteisön rekisteröimisanomusta arvioiva asiantuntijalautakunta suhtautuisi kopimismiin, mutta usein kuljemme samaan suuntaan kuin Ruotsissa on kuljettu.
Käsitykseni, että Suomi tässäkin asiassa seuraa Ruotsia perustuu siihen, että myös meillä valtaa alaa käsitys yhteiskunnasta arvoneutraalina toimijana. Se näkyy muun muassa keskustelussa avioliiton olemuksesta ja perhekäsityksestä. Käsitykset ja ihanteet avioliitosta yhden miehen ja naisen välisenä liittona ja isästä, äidistä ja lapsista koostuvasta perheestä kyseenalaistetaan yhä useammin. Avioliitto voi olla minkälainen liitto tahansa ja niin voi perhekin olla.
Kopimistikirkon virallistaminen on mielestäni uusi esimerkki marssista kohti täydellistä arvosekasortoa ja jälkikristillistä yhteiskuntaa.