Kirjoittanut
Kirjailija-luennoitsija, jonka sydän sykkii evankeliumille, parisuhteelle ja isovanhemmuudelle.Aikaa puoli tuntia! Laatikaa herkullinen ateria kyseisistä aineksista. Hopi-hopi. Aika alkaa nyt! Ihan huippua seurata huippukokkien kisaa, heidän antautumistaan, osaamistaan ja ideoitaan luoda tuosta vain jotain ainutlaatuisen maukasta. Itse vaatimattomana ruoanlaittoguruna osani on ihastella ja toivoa, että jonain päivänä pääsisin maistelemaan. Joukko koostuu miehistä ja naisista, ikähaarukka 25-50v eli sopivasti laaja valikoima. Näissä kisoissa ei erotella sukupuolta eikä ulkonaista olemusta, olennaista on taito ja into tehdä hyvää ruokaa. Keskittynyt antautuminen on silmin nähtävissä. Uunit ovat kuumina, vispilät vinkuvat, hiki valuu.
Ja sitten on aika etsiä se voittaja. Kokit astuvat tuomareiden eteen, tarjoavat lautasensa ja odottavat. Tuomarit, itsekin alansa huippuja, maistelevat hartaudella ja kommentoivat sellaisilla termeillä ettei meikäläinen pysy oikein perässä. Makua ja asetelmia on monenlaisia, kaikki on maukasta – voittaja kuitenkin löytyy.
Näin maanläheisesti huomasin vertaavani kokkikisaa hengellisen ruokalan asioihin. Jospa sama antautuminen, intohimoinen halu tehdä parasta kaikessa, olisi myös kirkon ”keittiöhenkilökunnan” ja vapaaehtoisten tarjoilijoiden asenteena. Jospa heillä (meillä) olisi myönteistä luovaa asennetta etsiä hyviä raaka-aineita, tuoreita ja ravitsevia elementtejä voidakseen keittää sellaista soppaa, joka varmasti maistuisi seurakuntalaisille. Ja muillekin kirkon ohi kulkeville. Maku ratkaisee. Jos ja kun on kerran saanut hyvänmakuista ruokaa, se vetää uudestaan puoleensa, alkaa olla kysyntää, salit täyttyvät ja puheensorina täyttää erilaiset kirkolliset ravintolat. Voi olla jopa tungosta.
Kansalaisilla on nälkä saada maistuvaa, ravitsevaa, hyvin haudutettua Elämän ruokaa.
Kysyntää on, etsintää joka ikäluokassa ja väestönosassa. Ihmisillä on nälkä. Jos emme tajua sitä, kokkailemme vain valmisruokia, jotka eivät maistu. Kansalaisilla on nälkä saada maistuvaa, ravitsevaa, hyvin haudutettua Elämän ruokaa, Sanan antimia, joiden vitamiinit ja mausteet ovat monipuolisesti maukkaita. Kirpaiseviä yrttejä, pippuria ja suolaa yhdessä lempeiden mausteiden kanssa. Miksi emme tahdo uskoa, että ihmisten syvin nälkä on hengellinen? Muistammeko oman heräävän nälkämme alkuvaiheet? Mitä aloimme etsiä ja mistä? Kuka tarjosi ensimmäisen maukkaan annoksen? Ei siinä jääty pohtimaan, oliko hän mies tai nainen, korkeasti koulutettu vai työläinen, terve tai vammainen.
Jumalan ruokavarastoissa on valittavana monenlaista, myös moneen makuun. Yksi tykkää tulisesta, toinen laimeammasta. Hänen varastonsa ovat auki kokkien tulla hakemaan aineksia käyttöönsä. Joku erikoistuu pääruokaan, toinen salaatteihin, kolmas jälkiruokaan. Jokaisella on omat armoituksensa eri lajeissa, ei tarvitse yrittää laatia ja matkia naapurin annosta.
Kysymys kuuluu: Missä ovat he, joilla on intohimoa, rohkeutta, halua ottaa riskejä, kokeilla uutta? Heillä olisi tilausta kaiken sen hyvän ja arkisen ohessa, mitä jo tehdään pienemmällä voluumilla. Yhteinen keittiö, ruokavarasto, Pääkokki ja me kisaajat voisimme muodostaa elinvoimaisen yhteisön, jonka ravintolan tuoksut houkuttelisivat myös ohikulkijoita.
