Kirjoittanut
Kirjoittaja on pappi, väitöskirjatutkija, ihmiskaupan asiantuntija, seksuaaliterapeutti ja kirjailija.Törmäsin äskettäin mielenkiintoiseen kirjoitukseen siitä, miten media muokkaa asenteitamme, ajatuksiamme ja toimintaamme. Erityisesti sukupuolirooleja ja seksuaalisuuttamme.
Yhdysvalloissa ilmestyvät nuorten lehdet Girl’s life ja Boy’s life shokeerasivat kansillaan, joista ei käynyt epäselväksi se, kuinka eri tavoin media esittää tyttöjen ja poikien elämän. Tyttöjen kohdalla oleellisinta näyttää olevan kauneuden ja seksikkyyden tavoittelu, kun taas poikia kannustetaan tutkimaan, oppimaan ja kehittämään itseään. Voiko tämä olla totta nykypäivän maailmassa, jossa samaan aikaan yritetään häivyttää sukupuolisuus kokonaan? Valitettavasti voi.
Seksualisoitunutta mediaa tutkinut Susanna Karkulehto on todennut, että mediassa tuotetaan jatkuvasti valtahierarkioita. Media kykenee vaikuttamaan siihen, mitä kulttuurissa pidetään oikeana tai vääränä tietona, eli millaista tietoa tuotetaan – ja millaista tietoa ylipäätään saadaan. Se vaikuttaa uskomuksiin, arvoihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Erityisesti media vaikuttaa identiteetteihin: käsityksiin siitä, mitä ja keitä olemme, millaisia uskomme olevamme tai millaisia haluamme olla.
Miten nuoriin, kasvuiässä oleviin, omasta itsestään epävarmoihin tyttöihin vaikuttaa se seksistinen kuvatulva, jota media syöttää heille jatkuvana virtana? Miten heihin vaikuttaa yhteiskuntamme pornoistuminen, joka sulautuu osaksi ns. normaaleja mediakuvastoja? Lehtien kansissa provokatiivisissa asennoissa poseeraavat naiset, photoshopatut vartalot, botoxilla täytetyt, punatut huulet? Tyttöjen ja naistenlehdet välittävät viestin josta ei voi erehtyä: tyttöjen on oltava kauniita ja seksikkäitä ollakseen hyväksyttyjä. Tyttöjen osa on asettua miehisen katseen kohteiksi, objekteiksi. Missä ovat tyttöjen- ja naistenlehtien kansikuvat, joissa poseeraisi tavallinen tyttö tai nainen? Missä viipyvät kansikuvat, joissa seksivinkkien, kauneusvinkkien ja laihdutusohjeiden sijasta puhuttaisiin itsensä kehittämisestä, unelmien toteuttamisesta, kouluttautumisesta tai tasavertaisesta parisuhteesta joka ei perustu seksille vaan toisen ihmisen arvostamiselle? Miksei tytöille luoda lehtiä, joissa ulkonäön ja poikien miellyttämiseen pyrkimisen sijaan keskityttäisiin tyttöjen älylliseen potentiaaliin?
Eivätkä nämä tyttöjen-ja naistenlehtien luomat mielikuvat vaikuta ainoastaan tyttöihin. Ihan samalla tavoin ne vaikuttavat kasvaviin poikiin, ja heidän asenteisiinsa tyttöjä ja naisia kohtaan. Kun valtavirtaisessa mediakulttuurissa sukupuolta representoidaan tavallisesti heteroseksuaalisten miesten näkökulmasta ja heteroseksuaalisia miehiä varten, on poikien lähes mahdotonta välttyä siltä ajatukselta, että tytöt ja tyttöjen seksuaalisuus on luotu poikia varten.
Tässä kohtaa kristillisellä kasvatuksella ja seksuaalisuuden teologialla olisi oma, tärkeä paikkansa. Kristillisen kasvatuksen kautta meillä olisi mahdollisuus opettaa tulevat sukupolvet arvostamaan ja kunnioittamaan vastakkaista sukupuolta, näkemään toisensa tasavertaisina, Jumalan kuvaksi luotuina ihmisinä, joilla sukupuolesta riippumatta on yhtäläiset kyvyt ja mahdollisuudet. Seksuaalisuuden teologian kautta voisimme puolestaan tarjota seksuaalisuuteen suuremman ja syvemmän näkökulman kuin vallitseva kulttuuri, jonka näkemys seksuaalisuudesta on mekaaninen, suorituskeskeinen, esineellistävä ja pinnallistava.
Haluammeko tarttua haasteeseen kukin omalta paikaltamme?
Lähde: womenyoushouldknow.net
