Meillä on ongelma

Saman ongelman edessä ovat siis työnantajat, puolueet kuin seurakunnatkin. Kaikki joutuvat vastaamaan yksilön perushuutoon: ” Minä olen tärkeä!”.

Työnantajana olen itsekin kokenut kulttuurin muutoksen, koska olen jo pienestä pitäen seurannut isäni tapaa johtaa perheyhtiötä. 70-luvulla työntekijän tärkein tehtävä oli totella johtajaa ja työntekijän motivoimiseen riitti palkka.

Nykyään palkka ei enää ole tärkein motivaattori. Sen edelle nousevat mielekäs työ ja mukava työkulttuuri. Johtajan tehtäviin perustehtävien hoitamisen lisäksi kuuluu jatkuva työyhteisön ja työkulttuurin kehittäminen. Työntekijän toiveita on kuultava ja niihin on pyrittävä vastaamaan.

Seurakunnan johtajalla on samat velvoitteet omia työntekijöitään kohtaan. Lisähaastetta tuovat seurakuntalaiset. Heitäkin on kuultava eikä heidän tarpeitaan voi enää tyydyttää kaikille sopivilla toimintamuodoilla.

Helpoin tapa on laittaa pää pensaaseen ja todeta, että ”me emme muutu maailman mukaan” vaan tarjoamme edelleen samoja vanhoja piirejä ja jumalanpalveluksia tyyliin: ”Ottakaa tai jättäkää.”

Kun sitten monet ovat jättäneet luterilaisen kirkon, on kirkon johdon pakko tutkia, millainen onkaan postmoderni ihminen, ja mitä hän odottaa kirkolta. On kuitenkin varjeltava sitä, että uudistukset ovat Jumalan sanan mukaisia – että uudistamme muotoja emmekä sisältöä.

Uskontoshoppailu näkyy myös siinä, että uskonnollisia ryhmiä nousee kuin sieniä sateella. Vaikka niihin ei Suomessa kuulu vielä kovin paljon ihmisiä, niin nämä uskomukset ovat vahvasti läsnä ajassa; mediassa, elokuvissa ja lasten peleissä. Tämä shoppailun aika vaatii paljon meiltä kasvattajilta; miten opettaa kristillisiä arvoja kaiken meitä ympäröivän huuhaan keskellä.

Joku aika sitten ostin naistenlehden. Kannen lööppi kertoi erään näyttelijän tulleen uskoon. Sen sijaan, että henkilö olisi kokenut kristillisen herätyksen, hän olikin tälle ajalle tyypillisesti tuunannut oman uskontopakettinsa. Sen taustalla oli luterilainen tradio, mutta mukana oli tuhti annos jälleensyntymistä ja muuta uutta hengellisyyttä.

Uskonnon opetuksen heikentäminen kouluissa tulee lisäämään naistenlehdestä tuttuja ilmiöitä. Jo nyt rippikoulupapit ovat ihmeissään siitä, kuinka vähän nuoret tietävät luterilaisesta uskosta.

Onko eurooppalainen megatrendi – massiivinen sisäänpäin kääntyminen – vaarallista? Uusissa uskonnoissa etsitään jumaluutta ihmisen sisältä. Mitä sitten, jos ihminen pitää itseään Jumalana, universumin tärkeimpänä asiana?

Ainakin se on täydellinen vastakohta kristinuskon sanomalle, jossa meidän pelastuksemme on täysin meistä riippumatonta, Jumalan meille lahjoittamaa.

Lisäksi: uudet uskonnot pelastavat ihmisen tähän elämään – kristinuskossa tärkeintä on ikuinen elämä. Itsekäs ihminen elää itseään varten, kristinuskon sanoma kehottaa meitä rakastamaan lähimmäistä.

Evan johtaja Matti Apunen oli oikeassa sanoessaan: Meillä on ongelma.