Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin Kotimaa: Politiikan jättänyt Timo Soini: ”Politiikka on kuin myrkytystila, josta tulee vakavat vieroitusoireet”

Meissä itsessämme evankeliumi ei asu

 

Kangasniemen seurakunta on aloittanut tänä syksynä Yksin armosta -illat, joissa Jaakko Pirttiaho avaa kuulijoille evankeliumien tekstejä. Illat saivat alkunsa keväällä pidetystä Alfa-kurssista, jonka kävijät toivoivat jatkoa raamattuopetukselle. Yksin armosta -iltoihin voi kuitenkin tulla, vaikka ei olisi Alfa-kurssia käynytkään tai vaikka edelliset raamattuluennot olisivatkin jääneet väliin.

Jaakko Pirttiahon mukaan iltojen tavoitteena on antaa aineksia terveen uskon rakentumiseen. (Kuva: Päivi Kettunen)

Yksin armosta -iltoja on ehditty pitää jo kolmesti. Raamatunopetus on houkutellut paikalle noin viisikymmentä kuulijaa joka kerta. Illat ovat rakentuneet opetuksen ympärille ja kehittyneet koko ajan. Aluksi on tarjoiltu kahvia tai glögiä sekä pientä purtavaa. Luennoinnin välissä on laulettu kaikille tuttuja hengellisiä lauluja.

IK-opisto neliöb. 18.11.-1.12.

Erityisen mukavaa näin pienten lasten äitinä on, että tilaisuudessa on mahdollisuus lastenhoitoon, kunhan sitä vain pyytää etukäteen, ja että tilaisuus kestää vain tunnin (klo 18–19). Sen jälkeen ehtii vielä hyvin kotiin iltasadunlukuun.

Alkusyksyn aikana olemme tutustuneet niin Matteuksen kuin Markuksenkin evankeliumiin. Vaikka tekstit ovat suurelle osalle kuulijoista varmasti hyvin tuttuja, avaa opetus niihin aina uusia näkökulmia. Evankeliumien tavassa kertoa ilosanomasta on joitakin eroja, vaikka tärkeimmät asiat ovatkin samalla lailla.

Tiesittekö esimerkiksi, että Markuksen evankeliumi on kirjoitettu Pietarin kertoman pohjalta? Ehkä juuri kertojan takia tapahtuma, jossa Jeesus kävelee vetten päällä, kerrotaan Markuksen evankeliumissa lyhyemmin kuin muualla. Markuksen evankeliumi kuvaa kyllä ihmeen, mutta siinä ei sanota mitään kertojan eli Pietarin törttöilystä, josta saamme lukea kyllä toisesta evankeliumista. (Jos et muista, mitä Pietari tekee, kannattaa vilkaista Matteuksen evankeliumia kohdasta 14:22–32!)

Onkin todella tärkeää, että evankeliumeja on neljä, koska niitä kaikkia lukemalla voimme ymmärtää sanoman paremmin. Esimerkiksi edellä mainitun tapahtuman suurin viesti ei olekaan se, että Jeesus kykenee kävelemään vetten päällä, vaan se, että jos emme keskitä toivoamme Jeesukseen, elämän aallot vievät mennessään, meidät valtaa toivottomuus ja hukumme.

Toinen mieleen jäänyt asia raamattuluennoista on se, miten paljon evankeliumeissa on viittauksia Vanhaan testamenttiin. Jos Raamattu ei ole kovin tuttu, lukeminen kannattaakin aloittaa juuri evankeliumeista, sillä niiden kautta Vanhan testamentin tekstejä on vähän helpompi ymmärtää.

Kolmas opetus, jota aion myös soveltaa kotona, on suositus lukea evankeliumi välillä yhdeltä istumalta. En ole koskaan tehnyt niin vaan pilkkonut tekstin aina pienempiin osiin ja lukenut tekstiä useimmiten Hetkinen-raamatunlukuoppaan avulla. Jaakko Pirttiaho kertoi kuitenkin, että esimerkiksi Markuksen evankeliumin voi lukea noin tunnissa. Aika lyhyt aika, eikö vain?

Iltoihin kukka-asetelmia tehnyt Arja Villi kertoo saaneensa uutta näkökulmaa Raamatun kertomuksiin ja kiittelee Jaakon maanläheistä opetustapaa. (Kuva: Päivi Kettunen)

Yksin armosta -illat ovat saaneet paljon positiivista palautetta: Kuulijat ovat kokeneet saaneensa uusia näkökulmia ja rohkaisua Raamatun lukemiseen. Esimerkiksi kuusissakymmenissä oleva Kari Peltola kertoi avanneensa Raamatun ensimmäistä kertaa sitten rippikouluaikojen.

Onkin tärkeää madaltaa Raamattuun tarttumisen kynnystä esimerkiksi avaamalla vertausten merkitystä ja tekemällä evankeliumeista taas astetta ymmärrettävämpiä. Kun kuulija rohkaistuu Raamatun äärelle, hän muistaa evankeliumin tärkeimmän sanoman, jonka pohjalta illatkin ovat saaneet nimensä: me pelastumme yksin armosta.

Ja tämän ”evankeliumin meille kertoo vain Raamattu, Jumalan sana. Siksi tarvitsemme sitä joka päivä, sillä meissä itsessämme evankeliumi ei asu”, muistuttaa Jukka Norvanto Hetkinen-raamatunlukuoppaan (4/2017) pääkirjoituksessaan.

Monille saattaa käydä kuten Peltolan Karille, joka kertoi näin: ”Avasin Raamatun ensimmäistä kertaa sitten rippikouluaikojen.” (Kuva: Päivi Kettunen)