Kirjoittanut
Juha Heinonen on Sleyn nuorisotyön johtaja.Luin pääsiäisenä hyvän kirjan. Kirjan nimi on Merkinkantaja. Se kertoo juuri 26 vuotisen uransa päättäneen The Rain -yhtyeen tarinan. 26 vuotta on varsin pitkä aika kiertää maata, gospelrockia soittaen lähes samalla kokoonpanolla. Bändin pitkän tien suurimpia syitä on varmaankin vahva taustayhteisö ja yhteys paikallisseurakuntaan. Ikaalisten seurakunnan nuorisotyöntekijä Hannu Järvensivu perusti bändin rippikouluikäisistä nuorukaisista. Yhtyeen kosketinsoittaja Sami Haveri soitti ensimäiset keikkansa jo vuosi ennen omaa rippikoulua. Järvensivu toimi bändin alkuvuodet myös yhtyeen kitaristina. Jossain kohtaa hänen oli jätettävä lavalla oleminen, mutta toiminta bändin kanssa jatkui kaikki vuodet aktiivisena taustavaikuttajana ja henkisenä tukena. Kirjaa lukiessa suuren vaikutuksen tekee yhtyeen yhteisöllisyys. Nuorisotyöntekijä näki poikkeuksellisen kauas ja oikein mikä vaikutus nuorten omalla bändilla on nuoren seurakunnan elämään. Oman seurakunnan bändillä myös esimerkin merkitys on suuri. Ei ole sattumaa, että The Rainin lopettaessa, tämän hetken suomigospelin ehdoton kärkinimi ponnistaa samasta kylästä. Kls. on tosiaan myös Ikaalisista. Kun The Rain lähti ensimmäisille keikoilleen naapuri seurakuntaan, Ikaalisten nuori seurakunta seurasi linja-autolla mukana. Vuosien kuluessa yhtyeen toiminnassa satsattiin aina laatuun tekniikassa ja taustatoiminnassa. Toiminnan pyörittämiseen osallistui poikkeuksellisen laaja joukko vapaaehtoisesti ja pienillä palkkioilla. On hämmästyttävää, miten oman kylän kaveriporukasta löytyi vuosien mittaan aina uusia henkilöitä jotka kantoivat samaa näkyä ja kutsumusta viedä gospelin keinoin ilosanomaa Suomen nuorisolle. Löytyi taloudellisia osaajia, teknikoita ja tuuraavia soittajia.
Yhteys oli luonteva ja luonnollinen. Siihen liittyi yhteinen tekeminen, hengaaminen, herjanheitto sekä yhteinen rukous. Esirukouksen ja yhteisön tuen merkitystä ei kannata väheksyä varsinkaan näin rankalla kentällä missä tämäkin bändi yli neljännesvuosisadan askaroi. Seurakuntayhteyttä ja yhteisöllisyyttä me kaipaamme ja haemme usein asiaa edes kunnolla tiedostamatta. Moni tarjoaa tiivistä yhteyttä, yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä. Jos yhteisöllisyys ei tunnu omalta, tuntuu että täältä on päästävä äkkiä pois. Yhteisöllisyyttä ei luoda ulkoapäin. Yhteisöllisyyden suuria linjoja ei sanella hengellisissä piireissä johtopaikoilta. Yhteys syntyy, kun eletään yhdessä ja annetaan Jumalan Pyhän Hengen synnyttää sitä yhteyttä ja rakkautta mitä hänellä on meille antaa. Hengelliset yhteisöt, seurakunnat tai järjestöt saavat mahdollisuuksia rakentaa tiloja ja luoda tilanteita yhteyttä varten, mutta kun ihmiset kohtaavat, yhteys syntyy tai on syntymättä. Ikaalisten nuori seurakunta ja siellä kasvanut ja kehittynyt gospelyhtye on hyvä esimerkki yhteyden syntymisestä. Samanlaisia esimerkkejä löytyy varmasti sieltä ja täältä ympäri maata ja sitten löytyy myös surullisia tapauksia, jossa on hampaat irvessä ja väkisin pytirään luomaan yhteisöllisyyttä. Jeesuksen nimessä on lietsottu ja mehusteltu, mutta jostain syystä kaikki on kuivunut kokoon.
