Kirjoittanut
Kirjoittaja on musiikin ja teologian maisteri, joka on työskennellyt Jerusalemissa yhdeksän vuoden ajan. Sydän sykkii edelleen messiaaniselle liikkeelle ja kristinuskon juutalaisille juurille.(Tämä on Toora-kirjoitusteni kolmas osa. Lue osa 1 ja osa 2)
Tämän päivän juutalaisilla Jeesuksen seuraajilla on identiteettikriisi: kuinka yhdistää juutalaiset ja messiaaniset elementit uskossa ja elämässä? Kysymys on hyvin olennainen, koska nimenomaan juuri juutalainen laki on tärkeää kansan säilymisen kannalta. Vaikka juutalaiset eivät olekaan kaikessa onnistuneet noudattamaan sitä, on se silti turvannut kansan olemassaolon. Mutta jos messiaaniset juutalaiset eivät oikein itsekään tiedä, mitä ajatella Toorasta ja juutalaisesta laista, kannattaako evankeliumin vapaudesta nauttivan kristityn sitten lainkaan pohtia asiaa?
Messiaaninen teologi David H. Stern esittää kirjassaan Messianic Judaism, että kristittyjen kapea-alainen ja yksinkertaistava näkemys laista on vakava este juutalaisevankelioinnille, koska kristityillä ei ole paljonkaan sanottavaa juutalaisuuden keskeisimmästä asiasta. Ortodoksijuutalaisten näkökulmasta pelkän evankeliumin ja uskon julistaminen ilman Tooraa on jotakin, jolla ei ole mitään kosketuspintaa heidän uskonnolliseen ajatteluunsa. Lisäksi se köyhdyttää kristittyjen ymmärrystä omasta uskostaan. Teologinen työskentely Tooran ympärillä olisi Sternin mukaan keskeinen käsillä oleva haaste sekä kristityille että Jeesusta seuraamaan lähteneille juutalaisille.
Mooseksen laki sisältää muinaisen Israelin kansan perustuslain ja ohjeet temppelipalveluksen suorittamiseen. Temppeliä ei kuitenkaan enää ole ja Jeesuksen täydellinen pappeus ja uhri ovat korvanneet Aaronin jälkeläisten suorittamat syntiuhrit. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että Mooseksen liitto uhraamisineen on ”vanhentunut ja häviää pian” (Hepr. 8: 13).
Samaan aikaan Toora heijastaa Jumalan pyhää tahtoa ja ilmaisee hänen ikuiset, kaikkia kansoja koskevat eettiset periaatteensa. Paavali muistuttaa Timoteusta: Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään (2. Tim. 3:16). Tässä raamatunkohdassa hän puhuu luonnollisestikin Vanhasta testamentista, koska uutta ei ollut vielä kirjoitettu. Heprealaiset kirjoitukset olivat Jeesuksen ja apostolien Raamattu. Uuden testamentin teologia ei syntynyt irrallaan ja tyhjiössä, vaan kaikki keskeiset Uuden liiton periaatteet ovat jäljitettävissä heprealaisiin kirjoituksiin. Uutta testamenttia ei oikeastaan voi ymmärtää ilman Vanhaa testamenttia.
Jeesus näytti hyväksyvän myös isien perinnäissäännöt silloin, kun ne eivät johtaneet Jumalan käskyjen laiminlyömiseen. Samoin hän vaikuttaisi tunnustaneen fariseusten auktoriteetin, vaikka monesti kritisoikin heitä kiivaasti.
Mooseksen lain soveltaminen tänä päivänä tulee tehdä Jeesuksen osoittamien tulkintaperiaatteiden avulla. Fariseukset rakastivat rituaali- ja puhtaussääntöjä ja olivat vaarassa takertua ulkonaiseen. Jeesus muistutti Vanhan testamentin profeettojen tapaan heitä Tooran tärkeimmistä käskyistä, jotka liittyivät ihmissuhteisiin:
”Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta” (Matt. 23:23).
Ihmisellä, myös meillä, on taipumus kehittää omia perinnäissääntöjä ja unohtaa ydin. Mielenkiintoinen detalji jakeen lopussa on Jeesuksen kehotus olla kuitenkaan sivuuttamatta lain vähäpätöisempiäkään yksityiskohtia. Jeesus näytti hyväksyvän myös isien perinnäissäännöt silloin, kun ne eivät johtaneet Jumalan käskyjen laiminlyömiseen. Samoin hän vaikuttaisi tunnustaneen fariseusten auktoriteetin, vaikka monesti kritisoikin heitä kiivaasti: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan” (Matt. 23:1).
Juutalaisuus puhuu Messiaan Toorasta, joka käsitteenä on jo ajalta ennen Jeesusta ja tarkoittaa mitä ilmeisimmin samaa kuin Paavalin mainitsema Kristuksen laki.
On kiinnostavaa, että rabbiinisesta juutalaisuudesta löytyy käsitys, jonka mukaan Messias selittää Tooran vaikeat kohdat, kun hän saapuu. Toinen perinne sanoo, että Messias muuttaa Tooraa. Me uskomme, että Jeesus Messias on jo tullut. Hän itse noudatti Mooseksen lakia mutta samalla sovelsi sitä arvovallalla, jollaista kellään muulla ei ole ollut. Juutalaisuus puhuu Messiaan Toorasta, joka käsitteenä on jo ajalta ennen Jeesusta ja tarkoittaa mitä ilmeisimmin samaa kuin Paavalin mainitsema Kristuksen laki (1. Kor. 9: 21).
Messiaaninen teologi Daniel Juster painottaa, että Kristuksen laki ei korvaa Tooraa, mutta antaa avaimen lähestyä kaikkia kirjoituksia Jeesuksen sovitustyön valossa ja Pyhän Hengen voimassa. Jeremia profetoi (Jer. 31) ja Uusi testamentti vahvistaa (Hepr. 8: 8–12), että Jumala kirjoittaa lakinsa ihmissydämiin hengellään. On kuitenkin vaikea kuvitella, että Kristuksen laki voisi olla jotakin täysin erillistä Jumalan käskyistä, jotka hän on ilmoittanut Toorassa. Länsimaiset kirkot ovat laajalti ajautunut vaikeuksiin tulkitessaan Jumalan tahtoa siten. Norjalainen teologi Harald Hegstad kirjoittaa artikkelissaan The development of a Messianic Jewish theology seuraavasti (käännös omani):
Raamatussa, samoin kuin juutalaisessa traditiossa, kysymykset etiikasta ja moraalista liitetään ajatukseen jumalallisista käskyistä. Moderni protestanttinen teologia sen sijaan perustaa usein etiikkansa yleisiin periaatteisiin, jotka ilmaistaan filosofisilla käsitteillä. Vaikka nämä periaatteet saattavat ovat raamatullisesti päteviä, kysymys konkreettisesta moraalista irrotetaan selkeistä Raamatun käskyistä. (Tämä menetelmä on johtamassa laajaan homoseksuaalisten suhteiden hyväksymiseen protestanttisissa kirkoissa). Mielestäni tämä metodi samoin kuin sen seuraukset on hyvin vaikea yhdistää Uuden testamentin uskoon juutalaisessa kontekstissa ilmaistuna.
Jumalan laki on elämän oma laki, joka on annettu suojaamaan meitä. Juutalaiset ovat kenties kristittyjä paremmin ymmärtäneet, mikä siunaus sisältyy siihen, että pyrkii elämään Jumalan tahdon mukaan. Me kristityt puolestamme olemme saaneet uskonpuhdistuksen myötä tulla syvällisesti tietoisiksi siitä, kuinka synnin turmelema ihmisen sydän on. Sitä emme koskaan voi kuuliaisuudella muuttaa. Siihen riittää vain Jeesuksen vanhurskaus.
