Kirjoittanut
Kurssimme ideana on tutustua monipuolisesti muihin kulttuureihin. Ennen kuin alan miettimään muiden maiden kulttuuriin tutustumista, niin kiinnitän katseeni omaan kotimaahamme. Tässä kirjoituksessani haluan kohdistaa mietteeni pienenä pintaraapaisuna suomalaiseen kulttuuriin ja nostaa sieltä esiin muutaman mietteen miehistä ja tulevasta ammatistani.
Ensinnäkin: mies on löytänyt tiensä sosiaalialojen puolelle. Tosin lukumäärä vaihtelee paljolti opettajien ja lastentarhanopettajien välillä; meitä jälkimmäisiä on 6 vuosikurssillamme. Opettaja edellisessä koulutuksessani joutui olemaan yksin sairaanhoitajakoulussa ja tästä on vain muutama vuosikymmen aikaa. Miehille ja naisille on muodostunut omat ammattikuntansa ja niissä on pitäydytty pitkään. On siinä varmasti ollut ihmettelemistä, kun naisvaltaiselle alalle on tullut mies työkaveriksi.
Toiseksi: aika muokkaa meitä ihmisiä. Sota teki tehtävänsä ja jätti jäljet koko perheeseen: lasten kanssa ei välttämättä puhuttu asioista tai tunteista, vaan ne piti kätkeä. Nykyään taas näyttää siltä, että tehokkuus, pärjääminen ja omillaan jaksaminen ovat niitä, joilla miehisyyttä mitataan. Tosin on asioissa tapahtunut myös muutosta parempaan. Isyyden merkitystä on korostettu ja sitä on haluttu tukea pidennetyllä loma-ajalla.
Kolmanneksi mietin miehistä roolia. Muistan itse omasta lapsuudestani sellaisen ilmoilla olleen normin kaveripiirissä, että pojat eivät saa itkeä. Ja jos mietin nuoruuttani, niin poikkesin siitä maailmasta täysin, jossa päihteet ja jengissä hengaaminen yömyöhään tekivät pojista kovia kundeja. Olisi voinut Daavid nykyaikana harppua soittavana ja runoilevana nuorukaisena tuntea itsensä aivan sukupuolen pettäjäksi tässä porukassa.
Asiat herättävät paljon kysymyksiä, joihin kannattaa miettiä vastauksia. Millaista miehenmallia ja -roolia meidän aikamme haluaa opettaa jälkipolvellensa? Miten oma aikamme muokkaa käsitystä miehen roolin tärkeydestä? Millaisessa ajassa minä joudun työskentelemään lasten parissa?
Olen paljon miettinyt sitä ristiriitaa, jossa oma vakaumukseni sotii tämän ajan opetuksien kanssa. Vesiputouksen virran on tapana laskea ylhäältä alas ja niin se on myös kasvatuksessa ja oppilaitoksissa. Ajatukset saavuttavat tietyssä pisteessä nuorimmatkin lapset. Jossain vaiheessa opettajatkin joutuvat kohtaamaan valloilla olevan kulttuurin ja päättämään toimiako sen mukaan vai ei. Mitä opetat lapsille?
Minusta on tuleva pedagogiikan asiantuntija ja minun työtehtävissäni on otettava huomioon lasten etu. En voi suostua aatoksiin, joissa väitetään lasten kustannuksella, etteikö sukupuolella olisi väliä. Tytöt ja pojat tarvitsevat edelleen sitä mallia, jonka avioliitossa elävät isä ja äiti voivat lapsilleen antaa. Omalta osaltani olen päiväkodissa tukemassa tyttöjen ja poikien kasvua omaan identiteettiinsä.
