Pandemian aikana tietyt ilmaisut ovat yleistyneet: koronan vuoksi, terveyden vuoksi. Jo ennen koronaa omat oikeudet ja yksilön valinnanvapaus nähtiin tärkeinä. Nyt rokotukseen velvoittavan keskustelun myötä valinnanvapautta ja omia oikeuksia nostetaan vahvemmin esiin.
Vaikka Raamatusta ei löydy nykyhetken yleisiä termejä, sieltä löytyy samankuuloinen ilmaus: evankeliumin vuoksi. Paavali kehottaa Timoteusta: ”Älä siis häpeä todistaa Herrastamme… vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta (2 Tim. 1:8).” Paavali oli ”evankeliumin vuoksi vankina” (Fil. 1:13). Evankeliumin vuoksi meidän tulisi myös nähdä vaivaa ja kärsiä. Evankeliumin näkökulmasta, ja sen vuoksi, oikeudet ja vapaudet näyttäytyvät uudessa valossa.
Miten Paavali suhtautui omiin oikeuksiinsa, millä asenteella? “Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia… Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.” (1. Kor. 9: 19, 22–23.) Evankeliumin eteenpäin vieminen johti myös Pietarin asenteen muutokseen. Aluksi Pietarilla oli kielteinen asenne ei-juutalaisia kohtaan. Evankeliumin vuoksi hänen muutti mielensä ja lähti julistamaan ilosanomaa Korneliuksen kotiin (Apt. 10:34).
Oleellisin esimerkki omista oikeuksista ja vapaudesta luopumisesta on Herramme Jeesus. ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2: 5–8.) Evankeliumin vuoksi Kristus ei pitänyt kiinni asemastaan vaan luopui siitä, alensi itsensä, ja oli kuuliainen.
Mihin me olemme valmiita evankeliumin vuoksi? Tätä kysymystä Kylväjän uusi strategia Evankeliumin ilo innostaa pyrkii avaamaan. Strategiset painopisteet sanoittavat, mihin haluamme panostaa evankeliumin vuoksi. Identiteettiämme sanoitamme näin: ”Olemme vieraanvaraisesti luterilainen, mutta emme tunnustuksellisesti poissulkeva.” ”Kokoamme lähetyksen äärelle sitomatta toissijaisilla asioilla.” Muutosten keskellä joudumme hahmottamaan, mikä on oleellista, ensisijaista, tärkeintä ja pysyvää juuri evankeliumin vuoksi, ja mikä on toissijaista, missä asioissa tulisi evankeliumin vuoksi joustaa. Evankeliumin valossa omat oikeudet, perinteet ja toimintatavat voivat tulla haastetuksi.
Miten rukoilet, mitä lahjoitat, ketä tuet ja mihin suostut evankeliumin vuoksi? Kun pyrimme Paavalin tapaan tekemään kaiken evankeliumin vuoksi, tulemme varmasti yllätetyiksi. Koronan vuoksi? Kenties. Terveyden vuoksi? Voi olla. Evankeliumin vuoksi? Varmasti! Juuri tätä on kirkon missionaalisuus.