Mikä on kristinuskon tulevaisuus?

Luotettavina pidettyjen uskontotilastojen ja niihin nojaavien skenaarioitten mukaan vuoteen 2050 mennessä Euroopan väestöstä enää puolet kuuluu eri kristillisiin kirkkoihin. Muihin uskontoihin kuuluvia, lähinnä muslimeja, tulee olemaan noin 15 prosenttia väestöstä. Kolmasosa eurooppalaisista ei tule kuulumaan mihinkään uskontoon. Pohjois-Amerikassa toteutuu samankaltainen kehitys, tosin hieman hitaammin.

Maailmanlaajassa mittakaavassa kristillisiin kirkkoihin kuuluu kolmasosa eli noin 33 prosenttia maailman kaikista ihmisistä. Kristittyjen osuus maailman väestöstä tulee säilymään samana myös jatkossa eli kristinusko säilyy maailman suurimpana uskontona.

Erään arvion mukaan vuoteen 2070 mennessä islam, tällä hetkellä maailman toiseksi suurin uskonto – n. 23 prosenttia maailman väestöstä -, voisi nousta kristinuskon kanssa tasoihin ja jatkaa siitä maailman suurimmaksi uskonnoksi. Islamin kasvu nojaa suuriin perheisiin.

Nopea muutos globaaliksi uskonnoksi

Millainen on uskontoihin kuulumattomien länsimaalaisten elämänfilosofia ja arvomaailma?

Ehkä voimme nimittää sitä ateistiseksi humanismiksi: Kaiken mittapuuna on yksittäinen ihminen ja hänen oma hyvinvointinsa ja nautintonsa. Universaaleja totuuksia ei ole, jokainen voi muotoilla oman totuutensa, joka hänelle parhaiten sopii. Tarvittava tieto saadaan tieteestä, uskomuksia ei tarvita.

Länsimaailman uuspakanallistumisen rinnalla toinen kristinuskoa suuresti muokkaava megatrendi on kristinuskon muuttuminen yhä enemmän ei-länsimaiseksi uskonnoksi. Vuotta 1986 pidetään vedenjakajana: Silloin länsimaissa ja ei-länsimaisessa niin sanotuissa enemmistömaailmassa molemmissa oli saman verran kristillisiin kirkkoihin kuuluvia ihmisiä.

Kaikista maailman kristityistä kaksi kolmasosaa asuu Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella.

Tänä päivänä tilanne on jo aivan toinen: Kaikista maailman kristityistä kaksi kolmasosaa asuu Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella. On tapahtunut erittäin nopea ja radikaali muutos: Kristinuskon painopiste on siirtynyt Afrikkaan, Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Kristittyjen määrä näillä alueilla kasvaa kaiken aikaa. Kristinuskosta on tullut aidosti globaali uskonto.

Millaista on se kristinusko, joka vahvistuu enemmistömaailmassa?

Mainitsen esimerkkinä kasvavien kirkkojen viisi perusominaisuutta.

Ensinnäkin, ollakseen kiinnostava ja vakuuttava minkä tahansa uskonnon tulee edustaa totuusväitteitä ns. perimmäisestä todellisuudesta: Miksi universumi on olemassa? Onko olemassaolollamme jokin tarkoitus ja päämäärä? Mitä on hyvä olemassaolo, onnellisuus? Miten ratkaistaan pahuuden ongelma? Voiko hyvä olemassaolo jatkua ikuisesti? Jne.

Kasvavien kirkkojen julistukseen kuuluu olennaisesti luottamus Pyhissä Kirjoituksissa kaiken Luojan ja Ylläpitäjän ilmoittamaan totuuteen. Länsimainen suhteellistettu totuus – ”kaikki käy”, ”tuo on vain sinun tulkintasi ja totuutesi – jonkun muun totuus on yhtä pätevä” – ei ole mikään totuus eikä se kosketa elämälleen turvaa ja toivoa etsivää pientä ihmistä.

Kristillinen opetus, joka perustaa totuutensa Jumalan Sanaan vetää ihmisiä puoleensa. Kasvavien kirkkojen uskovat rakastavat Raamattua.

Toiseksi, kasvavien kirkkojen julistus on Kristus- ja risti-keskeistä. Usko maailman syntien sovitukseen Golgatan keskimmäisellä ristillä elää vahvana. Jeesus ei ole vain etiikan tai hyvän ihmisyyden opettaja, vaan ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”.

Myös kristityn elämää leimaa ristin teologia. Esimerkiksi kiinalaiset kristityt ovat kautta historiansa joutuneet seuraamaan kärsivän, peräänantamattoman, itsensä uhraavan ja nöyrän uskon tietä. Siksi he ovatkin iloisia ja avoimia, henkisesti joustavia ja erilaisuutta suvaitsevia.

Kolmanneksi, ei-länsimaiset kristityt korostavat Pyhän Hengen vaikutusta kirkossa ja uskovissa. Pyhä Henki antaa lahjojaan kaikille uskoville ja kutsuu jokaisen osallistumaan uskovien yhteiseen pappeuteen.

Jokainen kristitty on Kristuksen evankeliumin todistaja ja jumalallisen rakkauden kanava. Kasvavat seurakunnat perustuvat maallikkojen vastuunkantoon, koulutettuja ja palkattuja työntekijöitä on vähän.

Esimerkiksi Kiinan uskovilla on uskomattoman paljon hengellistä energiaa: He rakastavat Vapahtajaa ja Jumalan sanaa. Raamattua luetaan ahkerasti ja käytetään kaikkialla. Kiinalaiset uskovat rukoilevat kaiken aikaa ja joka käänteessä. He puhuvat rohkeasti ja rakastavasti Vapahtajasta lähellä olevilleen.

Seurakunnassa kristityt ottavat mielellään vapaaehtoisesti vastuuta. He ajattelevat enemmän perheen, seurakunnan ja lähiyhteisönsä hyvää kuin omaa etuaan. Kiinalainen kristitty on rehellinen ja luotettava lähimmäinen korruptoituneessa yhteiskunnassa.

Neljänneksi, kasvavat ei-länsimaiset kirkot ovat ns. jälkitunnustuskuntaisia kirkkoja. Ne eivät halua kopioida länsimaisten kirkkojen hajaannusta, niiden opillisia eroja ja tunnustuskuntia. Uskon ja opin perustus on Raamattu, jota kristikunnan varhaiset uskontunnustukset luotettavasti ja sitovasti tulkitsevat.

Kasvavat kirkot pitäytyvät Apostoliseen ja Nikean uskontunnustukseen sekä Khalkedonin määritelmään – eli jakamattoman kristikunnan kolminaisuusoppiin ja kristologiaan. Sen sijaan protestanttisiin tunnustuskirjoihin suhtaudutaan väljemmin: ne sisältävät hyvää teologista opetusta, mutta eivät ole samalla tavalla sitovia kuin varhaisen kirkon oppi. Ei-länsimaiset kirkot ovat ekumeenisesti hyvin edistyksellisiä.

Viidenneksi, lopuksi tulee vielä mainita ei-länsimaisten kirkkojen vahva pyrkimys uskon kontekstuaalistamiseen eli soveltamiseen niihin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin realiteetteihin, joiden keskellä kukin seurakunta elää ja toimii.

Uskontulkintoja, hengellisen elämän ja jumalanpalveluselämän sovelluksia ei enää kopioida länsimaisista kirkoista. Luodaan omaa teologiaa, hengellisen elämän eli spiritualiteetin muotoja sekä eettisen opetuksen ja toiminnan korostuksia.

Tähän liittyy alati kasvava osallistuminen yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustamiseen. Herätyskristillisten seurakuntien diakonia vahvistuu. Yhteisen pappeuden nojalla kaikki uskovat kutsutaan toimimaan oman ihmisyhteisön hyväksi.

Hyvät ystävät, tämä oli viimeinen blogini vuoden kestäneessä urakassa. Kiitos Sinulle mukana olostasi.

Hyvän Jumalamme runsasta siunausta Sinulle uuteen vuoteen anno Domini 2024!