Kirjoittanut
Onko sillä totuus, jolla on paras tarina? Onko totuutta ollenkaan olemassa vai onko se vain kateissa? Totta on se, mikä on totta sinulle, sanotaan. Valehtelevaa ihmistä pidetään nokkelana. Tavaroita myydään ja asioita edistetään hienovaraisella valehtelulla. Ihmiset uskovat valheen ja jopa kuuntelevat valehtelua mielellään, jos se imartelee heitä tai tukee valittua maailmankuvaa.
Totuus on hävinnyt ihmisten suusta, toteaa Jeremia (7:28). Mikä on totuus, kysyi jo Pilatuskin (Joh.8:38) aavistamatta, että Totuus (Joh.14:6) seisoi hänen edessään.
Tieteen julistama totuus muuttuu jatkuvasti
Naturalismiin sitoutunut tiede ei voi koskaan löytää lopullista totuutta, koska kyseessä on Persoona. Hänessä ovat kaikki tiedon aarteet (Kol.2:3). Hän on Sana, jonka kautta kaikki on saanut alkunsa. Jeremia toteaa, että Sanan hylänneillä ei ole viisautta (8:9).
Kun naturalistinen tiede markkinoi tarinaansa ”totuutena”, se muuttuu samalla sekunnilla filosofiaksi. Naturalismi tarkoittaa, että todellista on vain fyysinen luonto ja että kaikki ilmiöt ovat tieteellisesti selitettävissä. Tämä on totta kemiassa, mutta ei anna lopullista vastausta atomien alkuperään tai vastaa kysymykseen mitä energia tai aika oikeastaan ovat.
Alkuperäkysymyksiä ei voi ratkaista kokeellisen tieteen keinoin
Vastaus kysymykseen mikä tai kuka on kaiken takana, on ilmiselvä lapselle. Tieteen pitäisi olla johtopäätösten tekemistä havainnoista, mitään tulkintaa ennalta pois sulkematta. Lapsi osaa luonnostaan tehdä oikeat johtopäätökset. Lapset ovatkin huipputiedemiehiä. Lapsi ymmärtää helposti, että sudenkorennon lentotaitoa ei helikopteri saavuta koskaan. Sokeus luonnossa havaittavalle suunnittelulle vaatii vuosikymmenien aivopesua ja akateemisia opintoja. Luonnon suunnitteluratkaisut ovat kuitenkin aina insinööritiedettä nerokkaampia.
Tieteessä on unohdettu kokeellisen tieteen ja tarinoiden ero
Kokeellisen tieteen avulla rakennetaan älypuhelimia ja lähetetään ihmisiä kuuhun. Käden veroista robottikättä ei kuitenkaan voida tehdä. Naturalistit sepittävät tarinoita itsestään ilmestyvästä luomakunnasta. Sitä markkinoidaan ihmisille tieteen tutkimustuloksena. On hyvin tärkeä tajuta tämä silmänkääntötemppu, sillä alkuperätarinat ovat susia lammasten vaatteissa, eikä niitä voi verrata operatiiviseen tieteentekoon.
On korkea aika ryhtyä ajattelemaan itse
Mitä Totuus mahtoi miettiä maailmaa suunnitellessaan? Ennen maailman olemassaoloa haasteet olivat inhimillisestä näkökulmasta valtavia. Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme (1.Moos.1:26), toteaa kolmiyhteinen Jumala. Hän rakensi fosforista, hapesta, hiilestä, rikistä, typestä ja vedystä soluja, jotka voivat nähdä, kuulla, haistaa, maistaa, tuntea, liikkua ja tutkia maailmaa. Hän laittoi tietoisuuden iankaikkisuudesta sydämiimme, toteaa Saarnaaja (3:11). Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen (1.Moos.2:7).
Ateistien näkökulmasta selitystaakka on ratkaisematon ja he kiertävätkin suuret kysymykset. Kuinka selittää maailma itsestään ilmestyneen aineen ja energian aikaansaannokseksi. Tarinan pitää myös vaikuttaa ”tieteelliseltä”. He kääntävät ongelman ylösalaisin eli lähtevät rakentamaan ihmistä ”alkuräjähdyksessä syntyneistä vetyatomeista”. Muutamia suuria kysymyksiä:
- alkuräjähdyksen syytä ei tiedetä
- alkuräjähdyksen hienosäätö on ilmeinen ihme
- maailmankaikkeuden hienosäätö elämälle on ihme
- taivaankappaleiden tiivistyminen on ihme
- maapallon hienosäätö elämälle on ihme
- elämän synty on ihme
- alkusolun perimää ylläpitävien mekanismien synty on ihme
- elämän koodikielen alkuperä on mysteeri
- solujen tiedonkäsittelyjärjestelmien alkuperä on tuntematon
- monisoluisten eliöiden synty on ihme
- suvullisen lisääntymisen syntymekanismi on tuntematon jne.
Kaikki suuret luonnontieteelliset kysymykset ovat ratkaisematta ja avoimien kysymysten määrä lisääntyy sitä mukaa kun niitä osataan kysyä. Filosofisiin kysymyksiin, kuten: Miksi maailma on olemassa? naturalistit eivät halua vastata. Heidän yleinen hokemansa kuuluu ”kaikki on suhteellista”. Ongelma on, että mikään ei ole suhteellista vaan tarkkaan säädettyä.
Totuuksia voi olla vain yksi
Yritys selittää maailma ilman Totuutta osoittautuu pelkäksi sarjaksi ihmeitä, jotka uhmaavat fysiikan ja kemian lakeja sekä todennäköisyysmatematiikkaa. Ennakkokäsityksiin sitoutumattomalle lapselle luominen osoittautuu ilmiselväksi tieteelliseksi johtopäätökseksi. Tämän totesi jo Paavali: se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä (Room.1:19).
