Mikä yhdistää grilliä ja seurakuntaa?

Kotikaupungissani toimii perinteinen grilli, joka on seissyt uskollisesti melko vilkkaan tien varressa lähes kolmekymmentä vuotta. Siellä haukkapaloja kasaa pari rouvaa sitkeinä pitkänlinjalaisina. He tulevat töihin uskollisesti iltapäivällä, jatkavat ohikulkijoiden evästämistä pikkutunneille, ja he myös varmasti tuntevat useammankin öisen asiakkaansa.

Grillistä on tullut legendaarinen siksi, että vaikka kaupunkikuva ympärillä muuttuu, tämän hirsimökin missio säilyy ennallaan: ruokkia nälkäiset. Rouville pikaruokaputiikki on tietenkin elanto eikä pelkkää hyväntekeväisyyttä, mutta jonkinlainen vakaa sitkeys saa heidät pitämään yökulkijatkin leivässä. Eri kaupungeista ja kylistä löytynee vastaavia kantapaikkoja, jotka pysyvät, vaikka muu ympäristö niiden liepeillä muuttuukin.

Kristillisen seurakunnan tehtävä muistuttaa grillien missiota: seurakunta seisoo lujasti ja säässä kuin säässä. Maailma muuttuu, mutta sen sanoma pysyy. Seurakunnan toiminta perustuu uskollisuuteen omalla paikallaan – ei pelkästään kirkkorakennusten muodossa vaan jokaisen arkeaan elävän kristityn kautta. Samoin kuin grillien myös seurakunnan olemus nojaa siihen, että ihmiset tulisivat kylläisiksi: kun pääsee nauttimaan hengellistä ravintoa ja rohkaisua, taas jaksaa palan matkaa eteenpäin.

Sekä grillien luukuille että seurakuntiin ihmisiä vetää sama asia: nälkä.

Sekä grillien että seurakuntien perustarjonta pysyy aika lailla vakiona. Toki tarjoilukääreet tai grillimökin sisustus voi elää, mutta pääpiirteissään tuttu lista ja annokset luovat pysyvyyttä – ja ehkä jonkinlaista turvaakin. Seurakunnassa turvaa tuo muuttumaton käsikirja, Raamattu. Silloinkin, kun elämä näyttää moninaiset kasvonsa, tuosta käsikirjasta voi löytää aina uutta ja tuoretta suuntaa. Raamatun sana on yhtä aikaa pysyvää ja aina täyttävää. Aivan kuten kantapaikan lempiannos.

Sekä grillien luukuille että seurakuntiin ihmisiä vetää sama asia: nälkä. Jos tuo tarve täyttyy ja kokemus tuntuu muutenkin mukiinmenevältä, paikalle koukataan hyvin mahdollisesti toistekin. Mutta jos palvelu on töykeää ja makuelämys surkea, miksi ihmeessä vaivautua uudelleen?

Loppujen lopuksi uskon, että sekä hyvä grilli että hyvä seurakunta perustuvat hyvän sisällön salaisuuteen. Grillille riittävät hyvät ainekset ja niiden käsittely. Hengellisestä yhteisöstä tekee ohittamattoman keskittyminen Jeesuksen persoonaan ja siihen, mitä hän teki puolestamme.

Jeesuksesta lähtee kaikki, mitä elämään ja hengelliseen hyvinvointiin tarvitaan. Kristittyjen pitää vain muistaa – ja uskaltaa – tarjota häntä, niin tilaisuuksissaan kuin arjessa. Silloin ihmisten hengellinen nälkä lähtee ja he tulevat uudelleenkin sanoman pariin. Sama pätee jo valmiiksi kristittyihin: jos elämä laahaa ja usko on käynyt aneemiseksi, Jeesuksen hyvä seura auttaa siihenkin.