Kirjoittanut
Aurinko paahtoi kuumasti ja hiki virtasi, vaikka vain istuimme kiviraunioiden päällä ja luimme Raamattua. Jesajan kirjan kuvut 36 ja 37 alusta loppuun. Annoimme Sanan puhutella. Sitten oppaamme Mikko Louhivuori selitti, mistä suunnasta assyrialaiset tulivat, millainen taistelu tuossa rinteessä käytiin, miten Lakis valloitettiin ja mitä dokumentteja siitä on vielä jäljellä. Vanha testamentti alkoi elää ennen kokemattomalla tavalla. Olin käynyt kolmivuotisen raamattukoulun ja viisi vuotta teologista tiedekuntaa, mutta en ollut oikein uskaltanut ryhtyä opettamaan Vanhaa testamenttia. Tuo Lakisin hetki muutti kaiken. Ikään kuin uusi lehti olisi avautunut Pyhään kirjaan: sehän on tällä tavalla historiaa alusta loppuun. Näin sitä myös voi opettaa. Niin minusta tuli Raamatun opettaja.
Jerusalemin katukahvilan hälinässä pohdimme syntyjä syviä, Mikko ja minä. Vaihdettiin eri maiden kuulumiset, arvioitiin Suomen hengellinen tilanne ja mietittiin, miten saataisiin enemmän Raamatun maan tietoutta suomalaisille kristityille. Haaveiltiin suomalaisesta kaivausryhmästä, joka pääsisi kuokkimaan pyhää maata omin käsin. Se tuntui utopialta. Vuonna 1984 unelma toteutui. Mikko järjesti tien professori Moshe Kochavin johtamille Afek-Antipatriksen kaivauksille ja minä keräsin Suomesta ryhmän. Tuon jälkeen kahtenakymmenenä kesänä meillä oli pyhän maan multaa kynsien alla ja Israelin arkeologian tuntemusta alkoi tihkua suomalaiseen kristikansaan.
Rockefeller-museon yhteydessä on Israelin museovirasto, Israel Antiquities Authority. Mikko Louhivuori oli talossa ainoa ei-juutalainen, mutta ”pakanana” tämä vakaumuksellinen kristitty teki huikean päivätyön laitoksen atk-alan erityisasiantuntijana. Museon kuppilassa kysyin Mikolta, mistä arkeologian kysymyksestä kannattaisi yrittää tehdä väitöskirjaa. Mikko ehdotti suoraan kaikkein kuuminta kiistakysymystä, Joosuan aikaista israelilaisten tuloa luvattuun maahan. Ja kirja on tehtävä englanniksi, jotta se on heti mukana kansainvälisessä keskustelussa, sain opastukseksi.
Mikko Louhivuori asui suurimman osan elämästään Israelin palestiinalaisalueella – olihan hän naimisissa palestiinalaiskristityn kanssa – ja kävi joka päivä töissä Jerusalemissa juutalaispuolella. Hän tunsi Israelin kriisin osapuolet niin hyvin, että olisi voinut pitää niistä luennon YK:n turvallisuusneuvostossa. Hän ei kuitenkaan ollut kovin halukas siitä puhumaan. Hän tunsi sen liian hyvin.
Kotimaa-lehti kysyi minulta heinäkuussa 2016, kuka on minulle tärkeä teologi. Ei tarvinnut kahta sekuntia miettiä: Mikko Louhivuori. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että opin tuntemaan Mikon jo 1970-luvun alussa ja sain olla vielä hänen sairasvuoteensa ääressä muutama viikko sitten. Ehkä edellä kerrottuja seikkojakin enemmän opin Mikon nöyrästä elämänasenteesta, uskon syvällisyydestä ja rakkaudesta totuuteen. Hän kuunteli kaikkia, mutta ei seurannut ketään. Hän tiedonjanonsa oli loppumaton ja lukeneisuutensa ylivertainen. Mikon suomen- ja englanninkielisiä blogeja seurasi yli 300 000 ihmistä eri puolilla maailmaa. Kaikkein kovin vääntö taisi liittyä niihin kirjoituksiin, joissa avattiin Jumalan luomistyön valtavia näkymiä vuosimiljoonien takaa. Esimerkiksi blogissaan (H) ID AS LUOMINEN Mikko vyöryttää esiin ammattimiehen ottein luonnontieteellisiä faktoja ja osoittaa samalla vahvaa luottamusta Raamattuun Jumalan ilmoituksen kirjana.
Jumala kutsui Mikko Louhivuoren kotiin perjantaiaamuna 16.9.2016. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso ja neljä aikuista lasta, jotka kaikki asuvat eri maissa. Mikon viimeinen kirja käsitteli Jeesuksen kärsimystietä ja julkaisematon artikkeli kristittyjen vainoa. Mikon oma viadolorosa on nyt ohi ja hän saa katsella Jeesusta kasvoista kasvoihin.
