Kirjoittanut
Kirjoittaja on Uusi Tie -lehden päätoimittajaRaamatun auktoriteettia pyritään tänä päivänä horjuttamaan monin tavoin. Tässä tilanteessa on tärkeä tiedostaa, että kristityt ovat alusta alkaen pitäneet pyhiä kirjoituksia ohjeellisina.
Raamatun lukkoon lyötyä kirjakokoelmaa kutsutaan kaanoniksi. Kreikan kielessä kanon kuvaa standardia tai normia, jolla asioita mitattiin tai arvioitiin. Esimerkiksi arkkitehtuurissa tai kuvanveistossa se edusti täydellistä muotoa, jota tuli seurata. Muussa käytössä kaanon oli erehtymätön kriteeri, jonka perusteella kaikki asiat arvioitiin.
Raamattuun sisältyvät kanoniset kirjat ovat siis arvovaltaisia, pyhiä ja ohjeellisia uskoville. Tämä ei ole fundamentalistien keksintöä 1800-luvulla, vaan myös varhaisten kristittyjen usko. Kaikki kristityt ovat aina ja kaikkialla pitäneet Raamattua sitovana auktoriteettina.
Nykyajan keskusteluissa uudistusmieliset nostavat Raamatusta usein esiin jonkin tietyn periaatteen, jonka valossa he hylkäävät muualta Raamatusta löytyvän opetuksen. He väittävät olevansa yhtä raamatullisia kuin heidän vastustajansa ja että molemmat osapuolet sitoutuvat yhtä lailla Raamattuun, mutta tulkitsevat sitä eri tavoin.
Esimerkiksi kuulee sanottavan, että tiettyjä Paavalin opetuksia ei tarvitse noudattaa, koska Jeesus käski rakastamaan lähimmäistä. On kuitenkin erittäin ongelmallista hylätä Uuden testamentin tiettyjen osien auktoriteetti vedoten toisten osien auktoriteettiin. Jos Raamattu on kaanon, kaiken muun mitta, se ei voi opettaa ristiriitaisesti niin, että osa siitä on hylättävä. Paavali ja evankeliumin kirjoittaja eivät voi olla ristiriidassa keskenään, sillä he molemmat välittävät Jumalan ilmoitusta.
Kun nostetaan tietyt kohdat Raamatusta ohjeellisiksi ja hylätään toiset, luodaan todellisuudessa uusi ohjeellinen ”kaanon kaanonissa”. Tällöin keskeisin auktoriteetti ei enää ole alkuperäinen kaanon, jota kristityt alusta alkaen ovat pitäneet sitovana, vaan uusi kaanon vanhan kaanonin sisällä, joka on valittu mielivaltaisilla perusteilla. Nämä perusteet eivät vastaa niitä perusteita, joiden vuoksi kristityt lukitsivat Raamatun alkuperäisen kirjakokoelman siihen muotoon, joka sillä nyt on. Alkuperäinen auktoriteetti on vaihtunut toiseen.
Emme saa nostaa mielivaltaisia itse keksimiämme auktoriteetteja Raamatun kaanonin yläpuolelle.
On myös mahdollista, että Raamatun yläpuolelle nostetaan jokin muu periaate tai standardi, jonka valossa Raamattua arvioidaan. Tällainen standardi saa silloin korkeamman aseman kuin Raamatun kirjakokoelma. Jostakin eettisestä teoriasta, nykymaailman vaikutteesta tai tietystä opetuksesta tulee varsinainen kaanon eli standardi, joka saa lopullisen auktoriteetin.
Emme saa nostaa mielivaltaisia itse keksimiämme auktoriteetteja Raamatun kaanonin yläpuolelle. Näin teemme silloin, jos emme pidä sitä ohjeellisena koko laajuudessaan. Koko Raamattu on Jumalan sanaa, ja siitä on pidettävä kiinni kokonaisuudessaan. On hengellisesti vaarallista olla eri mieltä Jumalan kanonisen sanan kanssa, sillä pohjimmiltaan se on kapinaa itseään Jumalaa vastaan.
Piditkö kirjoituksesta? Lue muita Santeri Marjokorven pääkirjoituksia Uuden Tien verkkolehden arkistosta.
