Kirjoittanut
Kirjoittaja on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, joka toimii Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtajana, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtajana sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteerinä.Aina silloin tällöin joudun vastaamaan kysymykseen, miksi Israelista pitää jatkuvasti puhua. Jos kysyjällä on aikaa kuulla, kerron hänelle motiiveistani, jotka ovat historiallisia, poliittisia ja raamatullisia.
Historiallinen
Juutalainen kansa on ollut jatkuvan halveksinnan, vihan tai vainon kohteena 2 000 viime vuotta. Kristittynä minua hävettää, että kristillinen kirkko on usein ollut joko innostamassa, siunaamassa tai peräti toteuttamassa juutalaisiin kohdistuneita toimia. Heitä on pakkokäännytetty ja eristetty muusta yhteiskunnasta asumisen, liikkumisen ja tekemisen rajoituksilla. Heitä on ajettu maanpakoon, ja heihin on kohdistettu julmia ja väkivaltaisia hallinnollisia toimenpiteitä, joista hirvittävin on kuuden miljoonan juutalaisen hengen vaatinut holokausti alle 80 vuotta sitten.
Yksi keskeinen auktoriteetti kristillisen juutalaisvihan nostatuksessa on ollut Martti Luther. Vuonna 1543 kirjoittamallaan teoksella Juutalaisista ja heidän valheistaan uskonpuhdistaja muun muassa kehottaa ”polttamaan heidän synagogansa ja kirjansa”. Kirja nousi uuteen kukoistukseensa yhtenä natsi-Saksan ideologisena ohjekirjana, jolla Saksan kristittyjä ajettiin arjalaisen rotuopin taakse.
Poliittinen
Juutalaisvaltio Israel syntyi toukokuussa 1948 turvapaikaksi vainoista ja holokaustista selviytyneille, mutta perustamisestaan asti se on ollut jatkuvien uhkausten ja hyökkäysten kohteena. Juutalaisvaltion perustaminen sai YK:ssa taakseen 2/3 määräenemmistön 1947. Sen jälkeen maailmanjärjestöstä ja sen alajärjestöistä on muodostunut tärkein kansainvälinen alusta pyrkimyksille kiusata, eristää tai jopa tuhota Israel, Lähi-idän ainoa demokratia.
Tästä kertoo YK:n yleiskokouksessa hyväksyttyjen tuomitsevien päätöslauselmien määrä maittain vuosina 2015–2021: Israel 112, Venäjä 13, Syyria 8, USA 8, Pohjois-Korea 6, Iran 5, Myanmar 5, muut maat 0. YK:n ihmisoikeusneuvoston tuomitsevat päätöslauselmat 2006–2021 jakautuvat näin: Israel 95, Syyria 37, Pohjois-Korea 14, Iran 11, Eritrea 11, Venezuela 2, muut maat 0.
Suomi on osallistunut vuodesta 2015 YK:ssa 116:een Israelia koskevaan äänestykseen, joissa se on pidättäytynyt äänestämästä 24 kertaa ja äänestänyt Israelin tuomitsevan päätöslauselmaehdotuksen puolesta 92 kertaa. Suomi ei ole kertaakaan näiden vuosien aikana puolustanut Israelia.
Raamatullinen
Olen usein kuullut väittämän, että ”juutalaiset voivat olla Jumalan valittu kansa, mutta Israelin valtiolla ei ole Raamatun kanssa mitään tekemistä”. Raamatun sadat profetiat juutalaisen kansan rajoittamattomasta paluusta luvattuun maahan saattoivat kuitenkin toteutua vasta Israelin valtion perustamisen jälkeen:
”Näin sanoo Herra Jumala: Minä kokoan israelilaiset vieraiden kansojen keskeltä, maista, joihin heidät on hajotettu, ja tällä, minkä heille teen, minä osoitan pyhyyteni kaikille kansoille. Israelilaiset saavat asua omassa maassaan, jonka minä olen palvelijalleni Jaakobille antanut. Siellä he ovat vihollisilta turvassa, he rakentavat taloja ja istuttavat viinitarhoja, ja maassa vallitsee rauha” (Hes. 28:25–26).
Kun Jumala kertoo kytkeneensä oman pyhyytensä juutalaisen kansan paluuseen omaan maahansa, sen tulisi innostaa kaikkia uskovia kannattamaan hänen suunnitelmaansa.
Kirjoitus on ensin julkaistu Ristin Voitto -lehdessä 7.10.2021.
