Edellisessä blogissani käsittelin kysymystä ihmisen tahdon rajoista. Apostoli Paavalia ja kirkkoisä Augustinusta seuraten reformaattori Martti Luther opettaa, että ihminen ei voi omalla vapaalla ratkaisullaan siirtyä epäuskosta uskoon.
Ainoastaan Jumalan Pyhä Henki, Jumalan sanaa käyttäen, kykenee herättämään syntisen penseyden unestaan huomaamaan oman surkean tilansa ja kaipaamaan Jumalan armoa. Tullakseen uskoon ihminen tarvitsee Jumalan hänelle ensin antaman armon.
Voimme jatkaa kysymällä: Jos ihminen ei voi omin psyykkisin voimin siirtyä epäuskosta uskoon, miksi sitten jotkut Jumalan sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta kääntyvät ja tulevat Kristus-uskoon ja toiset eivät?
Vaikka ihmiset kuulevat saman sanoman, miksi toiset ottavat sen vastaan ja toiset torjuvat sen? Miksi samassa perheessä elävistä toiset uskovat, toiset eivät? Onko jotkut valittu, toisia ei ole valittu? Luther pohtii näitä pääteoksessaan Sidottu ratkaisuvalta.
Hänen mielestään näihin kysymyksiin ei ole EIKÄ EDES VOI OLLA järkeä tyydyttävää vastausta. ”Tällaista ei oikeastaan saisi edes kysyä”, Luther toteaa. Tämä kuuluu itsensä salaavan Jumalan (Deus absconditus) salaisuuksiin.
Me emme tunne Jumalan mieltä, emme hallitse ”jumalallista psykologiaa”. Jos tietäisimme, miksi Kaikkivaltias toimii kuten toimii, olisimme itse jumalia. Terve teologia ei pyri selittämään liikaa, vaan nöyrästi kunnioittaa salatun Jumalan mysteeriä.
Voimme vain luottaa itsensä ilmoittaneeseen Jumalaan (Deus revelatus), hänen ilmiselvään hyvyyteensä, ihmisrakkauteensa, oikeamielisyyteensä ja armollisuuteensa. Hän haluaa antaa kaikille ikuisen elämän. Kaikille ihmisille tulee yhtäläisesti opettaa Jumalan lakia, joka herättää synnintunnon ja armon tarpeen. Mutta ennen kaikkea tulee julistaa evankeliumia, joka herättää luottamuksen ja rakkauden Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen.
Jeesuksen ja hänen apostoliensa julistuksen keskeinen sanoma kuuluu: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15) Ihminen ei voi kääntyä omin psyykkisin voimin, mutta Jumalan Henki omalla salatulla tavallaan käyttää tällaista kehottavaa julistusta vetääkseen ihmiset ikuiseen valtakuntaan.
Tällaista julistusta käyttäen Pyhä Henki luo ihmissydämeen uskon ”missä ja milloin Jumala itse sen hyväksi näkee”, kuten kirkkomme tärkein tunnustuskirja, Augsburgin tunnustus toteaa.
Raamattu myös kautta linjan varoittaa ihmisiä torjumasta häntä lähestyvää Jumalaa. Armon halveksijoille käy huonosti. ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne!” (Hepr. 3:7,15; 4:7 jne.) Pyhä Henki käyttää myös tällaisia kehotuksia välikappaleinaan luodakseen tarpeen turvautua Vapahtajaan.
Julistajien ei tarvitse olla huolissaan tuloksista, koska ne eivät ole heidän omassa vallassaan.
Sekä lainomaiset varoitukset että puhtaan armon evankeliumin julistus ovat Martti Lutherin mukaan ”Pyhän Hengen ajoneuvoja”, joita käyttäen Kolmiyhteinen Jumala Hengessään tulee sisälle ihmiseen.
Me emme voi hallinnoida sitä, miten, milloin ja missä Pyhä Henki Jumalan sanaa käyttäen koskettaa ihmisen sydäntä. Siksi Jeesuksen käskystä tulee jatkaa kääntymyksen julistusta aina, kaikille ja kaikkialla. Pyhä Henki käyttää tällaista saarnaa instrumenttinaan syntisen herättämiseksi unestaan ja uskon synnyttämiseksi.
Julistajien ei tarvitse olla huolissaan tuloksista, koska ne eivät ole heidän omassa vallassaan. Tulokset ovat Pyhän Hengen aikaansaannosta. Sanan saarnaajat ovat vain hänen työnsä instrumentteja.
Jumalan sanan julistajia ja opettajia rohkaistaan kokosydämisesti ja vilpittömästi antautumaan Jumalalta saamaansa korkeaan kutsumukseen. Me olemme tässä maailmassa ainoita, joilla on valtuutus julistaa syntejä anteeksi ja tarjota ikuisen elämän varma lupaus. Tämä perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja historialliseen, ruumiilliseen ylösnousemukseen.
Jotta me voisimme olla vilpittömiä armon kanavia tässä synnin maailmassa, Kristus alati puhdistaa meidät sovintoverellään ja täyttää meidät Pyhällä Hengellään palvelutehtäväämme varten.