Miksi pedofiliasta ei saisi varoittaa?

Kun kirjoitin artikkelin ”Kampanja pedofilian laillistamiseksi”, tuskin aavistin, millaisen kohun se saisi aikaan. Sitä vastaan on noussut vihreän liikkeen nuorten poliitikkojen poliittisesti motivoitu kampanja, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, Jyväskylän yliopiston rehtori, professoriliiton varapuheenjohtaja Jaana Hallamaa, professoriliiton Jyväskylän yliopiston osaston johto, Sexpo, Seta jne.

Kommentti Sexpon toimintaan

Ehkä erikoisin on Sexpon kannanotto. Siinä minua kritisoidaan salaliittoteorian esittämisestä. Kuitenkin samassa kannanotossa puolustetaan pedofilian käsittämistä täysin terveeksi seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Tämä on yksi niistä käsitteistä, joiden artikkelissani kuvasin olevan edellytys kampanjalle pedofilian laillistamiseksi.

Prosessi etenee seuraavasti: Ensin pedofilia psykologisena taipumuksena normalisoidaan terveeksi seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Sitten pedofiileille aletaan vaatia oikeutta toteuttaa seksuaalisia taipumuksiaan. Tähän lisätään väite, että lapsetkin etsivät ja tarvitsevat seksuaalista tyydytystä ja että heillä on oikeus siihen. Tämä johtaa pyrkimykseen alentaa seksuaalisia suojaikärajoja. Tätähän Sexpon puheenjohtaja Tommi Paalanen on jo yrittänyt tehdä.

Voidakseen tunnistaa kampanjan pedofilian laillistamiseksi ei tarvita salaliittoteorioita. Riittää, että tutustuu Sexpon julkaisuihin ja sen johdon kannanottoihin. Herää kysymys: miksi julkisilla varoilla tuetaan Sexpon kaltaista järjestöä, joka tukee pyrkimyksiä normalisoida ja laillistaa pedofilia?

Panu Raatikaisen kritiikki

Vasemmistoliiton aktivisti ja Tampereen yliopiston filosofian apulaisprofessori Panu Raatikainen kritisoi minua sekä Uuden Suomen blogissa että Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksessa. Sexpon tavoin hän väitti minun kehittäneen salaliittoteorian. Lisäksi hän kritisoi sitä, etten ole tarjonnut yhteiskuntatieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että parhaillaan on menossa kampanja pedofilian laillistamiseksi.

Filosofina Raatikaisen odottaisi ymmärtävän, että toinen filosofi yleensä pyrkii esittämään käsitteellisiä väitteitä, ei niinkään empiirisiä. Analysoin kirjoituksessani kolmea käsitettä, jotka ovat edellytyksiä yhteiskunnalliselle kampanjalle: pedofilia esitetään terveenä seksuaalisena suuntautumisena, lapsi kuvataan seksuaalista nautintoa etsivänä olentona ja näihin yhdistetään käsitys molempien oikeuksista toteuttaa halujaan. Tarkoitukseni ei ollut analysoida itse yhteiskunnallista kampanjaa tai esittää väitteitä siitä, miten pitkälle se on edennyt.

Yhteisöllisyys kateissa

Sen jälkeen kun Jyväskylän yliopiston rehtori oli julkisesti irtisanoutunut kirjoituksestani, minusta tuli vapaata riistaa julkisuudessa, jota nokkimalla voi korottaa omaa profiiliaan. Yleensä ammattiliitto puolustaa työntekijöitä, mutta nyt professoriliitto kääntyi professoria vastaan: sekä professoriliiton varapuheenjohtaja Jaana Hallamaa että liiton Jyväskylän johto esittivät julkisuudessa kielteisiä kommentteja toiminnastani.

Yhden ihmisen moraalinen rohkeus muuttaa tapahtumien kulkua

Nokkijoiden määrä olisi varmasti lisääntynyt eksponentiaalisesti, jollei olisi tapahtunut jotakin täysin odottamatonta: Jyväskylän yliopistosta löytyi yksi ihminen, joka riskeerasi oman uransa ja maineensa vastustaakseen toimintaa, jota hän piti epäoikeudenmukaisena, välittämättä siitä, että hän on monissa asioissa täysin eri mieltä kanssani. Tämä oli jotakin niin epätodennäköistä, ettei kukaan osannut odottaa sitä. Tämä kertoo myös siitä, että yhden ihmisen moraalinen rohkeus voi olennaisesti muuttaa tapahtumien kulkua.

Kaiken keskellä voin vain todeta, että tällaisesta moraalisesta rohkeudesta lähtevä valo rohkaisee suunnattomasti. Tiedän, ettei minulla itselläni ole vastaavaa moraalista rohkeutta. Kasvatustieteen professori Timo Saloviita keräsi allekirjoittajia julkilausumalle, jossa vaadittiin rehtoria peruuttamaan kannanottonsa.

Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka julkaisi kirjoituksen, jossa hän analysoi kriittisesti pedofilian laillistamiseksi tapahtuvaa kampanjointia (Oikea Media 27.7.2018). Yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen leimasi puheenvuoron ”ideologiseksi” antaen ymmärtää, ettei Puolimatka kohdellut ihmisiä kunnioittavasti ja arvokkaasti. Rehtorin mielestä ”kukaan ei saisi kokea opetusta jotain ihmisryhmää arvostelevaksi”. Hän ilmoitti ryhtyvänsä ”konkreettisiin toimenpiteisiin” Puolimatkaa vastaan (Helsingin Sanomat 4.8.2018).

Puolimatkan kirjoitus ei ollut epäkunnioittava. Riippumatta siitä, mitä mieltä on puheenvuoron sisällöstä, rehtorin lausunnot ovat tuomittavia, koska ne loukkaavat perustuslain turvaamaa sananvapautta. Rehtorin vaatimus siitä, että kukaan ei saa tuntea itseään loukatuksi, tekisi toteutuessaan kriittisen akateemisen keskustelun mahdottomaksi. Odotamme, että rehtori peruuttaa kannanottonsa ja korjaa professori Puolimatkan kunnialle aiheuttamansa vahingon.

Lausuman allekirjoittajia ja sen muokkaajia olivat dos. Juha Ahvio, prof. Matti Leisola, yliopistonlehtori Arto Luukkanen, kansanedustaja Päivi Räsänen, prof. Timo Saloviita ja prof. Timo Vihavainen.

Sen lisäksi professori Saloviita kritisoi Keskisuomalaisen kirjoituksessaan professoriliiton toimintaa otsikolla Paluu stalinismiin:

Myönnän pettyneeni, kun luin Professoriliiton Jyväskylän osaston kannanoton (KSML 14.8.). Se oli saivartelevaa arvostelua professori Tapio Puolimatkan blogikirjoituksesta, jonka ylioppilaskunta ja yliopiston rehtori olivat näkyvästi tuominneet. Professori oli muun muassa hairahtunut käyttämään niinkin halventavaa ilmaisua kuin ”jotkut tutkijat”. Myös lähteiden käytöstä löydettiin parantamiseen varaa.

Vielä 1970-luvulla Professoriliitto yritti esiintymisellään hillitä ajatusmaailmaltaan epäkypsän ja naiivin opiskelijanuorison piirissä esiintyviä massahullutuksia. Nyt niihin mennään mukaan ja lyödään lisää löylyä kiukaalle.

Jyväskylän osasto voisi keskittyä ajamaan niitä asioita, jota varten se on perustettu. Niihin ei kuulu neuvostotyylinen osallistuminen kansanvihollisten kivittämiseen. Sellainen ei ole enää suhdetoimintaa työnantajan suuntaan vaan pelkkää matelua.

Myös professoreille kuuluu oikeus käydä normaalia yhteiskunnallista keskustelua.

Pitkäaikaisena Professoriliiton jäsenenä toivon johtokunnalta harkintaa ensi kerralla.

Professori Timo Vihavaisen rohkeat kannanotot

Professori Timo Vihavainen on ottanut useaan otteeseen julkisesti kantaa siihen, mitä hän pitää artikkeliani vastaan käynnistetyn kampanjan epäoikeudenmukaisina ja jopa täysin järjenvastaisina piirteinä. On tärkeä huomata se, että kun professori Vihavaisen kaltainen merkittävä kulttuurivaikuttaja ottaa kantaa minun kaltaiseni itselleen ennestään tuntemattoman henkilön puolesta, joka on julkisen häväistyskampanjan kohteena, hän samalla riskeeraa oman maineensa. Välittämättä tästä tai siitä, että hän on maailmankatsomukseltaan monissa kohdissa eri linjoilla kanssani, hän on kirjoittanut useita taitavia blogeja, joissa hän valottaa asian inhimillisesti ja kulttuurisesti ongelmallisia ja jopa absurdeja puolia. Esimerkkeja Timo Vihavaisen blogeista: