Miksi Särkynyt enkeli on minusta parempi tv-sarja kuin Huuto syvyydestä?

Tanskalaiset osaavat draaman teon. Laatua tarjosi myös Huuto syvyydestä -sarjan ensimmäinen tuotantokausi, joka näytettiin Suomessa ensimmäisen kerran marraskuusta 2017 alkaen. Palkitun huippudraaman toinen tuotantokausi esitetään Suomessa 17. lokakuuta alkaen.

Katsoin ensimmäisen kauden. Sarjassa oli hyviä ja ajatuksia herättäviä aineksia. Näyttelijäsuoritukset olivat erinomaisia. Käsikirjoitus oli taitavasti rakennettu. Sarjassa kuvataan voimakastahtoisen pappi-isän perhettä. Kahdesta pojasta toinen – isän suosikki – on myös pappi. Kumpikin pojista janoaa isän hyväksyntää. Perheen äiti etsii itseään ja minuuttaan dominoivan miehensä varjossa. Sarjassa käsitellään monia tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja, kuten mielenterveysongelmia ja siirtolaiskysymystä melko uskottavasti. Siinä ei sorruta teennäisyyteen – niin kuin on usein, kun kuvataan kristinuskoa.

Teennäisyys ei ole sarjan ongelma, vaan taustalla vaikuttava arvomaailma. En pitänyt niistä ratkaisuista, joihin päähenkilöt etsinässään päätyivät. Sarja edustaa minulle synkretististä maailmankuvaa, jonka kantavana tausta-ajatuksena on, että kaikki tiet vievät Jumalan luo. Synkretismillä tarkoitetaan yhteistä ja yhteensulautumista. Uskonnollisessa kontekstissa kyse on yksinkertaistaen  siitä, että kaikki uskonnot ovat oikeassa. Totuuden voi löytää eri polkuja. Taivaaseen on useita reittejä.

Ensimmäisen kauden viimeisessä jaksossa perheen pappipoika jää rekan alle ja menehtyy. Sitten kuvataan, kuinka hän ikään kuin siirtyy kuoleman jälkeen yhdessä musliminaisen kanssa paratiisiin. Toinen pojista löytää rauhan ja elämäntarkoituksen buddhalaisuudesta. Ohjaajan ja käsikirjoittajan ratkaisut ovat ymmärrettäviä tässä maailman ajassa, mutta kristittynä en pidä niistä. Kristinuskon ydinsanoma on, että vain Jeesuksen ristinsovitustyö avaa oven Isän luokse. Ihminen pelastuu vain uskomalla Jeesukseen. Usko Jeesukseen tuo myös sydämeen kestävän rauhan, jota ei voi muualta saada. Vain kristinuskon Jumala etsii ihmistä ja haluaa pelastaa hänet. Vain kristinuskossa on tarjolla anteeksiantamus synneistä.

Uskonkriisejä toki ihmiselle tulee – syviäkin. Mieli voi kuormittua ja vaivaantua niin, että epäusko saa yliotteen vahvimmastakin uskovasta. Tahdon uskoa, että se on kuitenkin välivaihe uskovan elämässä, ei päätepiste.

BBC on tuottanut toisen sarjan, jossa kristinuskoa käsitellään arvostaen ja kauniisti. Tavalla, josta ei tule vaivaantunut olo. Särkynyt enkeli -sarja kuvaa isä Michaelin työtä köyhässä kaupunkiseurakunnassa, jonka seurakuntalaiset saavat osansa inhimillisestä kärsimyksestä. Katsojia ei säästetä. Kipeitä asioita tapahtuu, silti päällimmäiseksi jää toivo ja luottamus Jumalaan. Michael elää ihailtavasti seurakuntalaistensa usein vaikeassa arjessa, on läsnä, tukee ja toimii. Rukoilee tarvittaessa. Miehen omia kipeitä elämänkokemuksia sivutaan myös takaumissa, joita eri tilanteet nostavat miehen mieleen. Välillä neuvoa ja tukea kiperiin kysymyksiin kysytään teekupin ääressä mentoripapilta. Niissäkin tilanteissa ongelmat kannetaan usien yhdessä rukouksin Jumalalle. Sarja on samalla hyvin kaunis ja hyvin surullinen.

Se tosin sarjassa aavistuksen häiritsee, että katolinen pappi rukoilee neitsyt Mariaa. Sitä kohtaa katolilaisuudessa en ole koskaan ymmärtänyt. Mielenkiintoiseksi Särkynyt enkeli -sarjan tekee myös sen pääosan esittäjä Sean Bean, josta ensimmäisenä muistuu mieleen monet pahisroolit. Bean tekee kuitenkin loistavan ja herkän roolisuorituksen kärsimyksestä osansa saaneena isä Michael Kerriganina, köyhän kaupunkiseurakunnan katolisena pappina.