Kirjoittanut
Matti Huotari on tamperelainen pappi ja Suomen Lähetysseuran palvelupäällikkö. Hän tuntee laajalti seurakuntien ja järjestöjen elämää ja toimintaa.Martti Lutherin sanoin missio on kuin jos heittäisi veteen kiven, joka muodostaa ympärilleen aaltoja, renkaita ja juovia; nämä aallot loittonevat etäämmälle toinen toistaan takaa ajaen.
Taustalla on tietenkin ajatus Jerusalemista lähteneestä evankeliumin aallosta, joka etenee maan ääriin saakka. Kesti tuhannen vuotta, ennen kuin mission aallot ylsivät Saaristomeren tai Laatokan kivisille rannoille, ja siitä vielä kahdeksisen sataa vuotta ennen kuin me hitaat suomalaiset oivalsimme, että hyvän sanoman voisi kyllä lähettää eteenkin päin. Lopulta niin kuitenkin kävi, sillä kun evankeliumi osuu, se heijastuu.
Suomen Lähetysseura perustettiin 1859. Ja niin täältäkin, maan ääristä heijastui mission aalto, ensin Namibiaan ja myöhemmin muualle. Perjantaina 19.1.2018, Lähetysseuran viettäessä 159-vuotissyntymäpäiviään, ymmärrämme maailman olevan täynnä risteileviä, erilaisia, eri vaiheissa olevia, yhä uudelleen heijastuvia mission aaltoja. Mitä se tarkoittaa minun seurakunnalleni?
Saatat muistaa koulun fysiikantuntien aaltoliikkeen opetuksesta sanan interferenssi. Se liittyi toisensa kohtaaviin aaltoihin. Kun tiedämme kahden kohtaavan aaltoliikkeen aallonpituudet ja vaiheet, tulokulmat ja energiat, kykenemme ennustamaan, mitä kohtaaville aalloille tapahtuu. Interferenssi tarkoittaa kahden aaltoliikkeen yhdistymistä. Interferenssi voi olla vahvistavaa tai vaimentavaa – aallot voivat kasvaa tai heikentyä.
Tänä päivänä erityinen suomalainen ja länsimainen haaste on tutkia missiomme interferenssiä suhteessa kolmannen maailman kirkkoihin. Onko saamamme missio vahvistavassa vai vaimentavassa vaiheessa suhteessa toisiin kirkkoihin?
Mitä seurakunnalleni tarkoittaa se, että tulevaisuuden keskiverto kristitty ei olekaan enää valkoinen eurooppalainen mies, vaan keski-ikäinen nigerialainen nainen? Mitä ajattelemme siitä, että pääosa kristityistä ei tulevaisuudessa kenties tulkitsekaan Vapahtaja-sanaa armon käsitteen kautta Jeesukseksi, joka vapahtaa synnistä vaan henkivaltojen vaikutuksen kautta Jeesukseksi, joka vapahtaa pelosta? Miten messujemme saarnat muuttuvat, jos niiden pohjana onkin mielikuvituksen, tunteiden, esteettisyyden tai musiikin korostaminen elämän ymmärtämisessä? Miten seurakuntiemme ydintehtäviä muuttaa se, että maailmanlähetyksen päävastuu on siirtynyt kolmannen maailman kirkoille ja maailman yleisin lähetystyöntekijä onkin filippiiniläinen kotiapulainen?
Miksi siis seurakuntani on olemassa?
Mission haasteet määrittävät sen, miten seurakuntiemme käy tulevaisuudessa. Miksi rohkenen sanoa näin? Siksi, että aaltoliikkeen interferenssissä on vielä yksi tekijä, joka meiltä aina välillä unohtuu. Kahden aaltoliikkeen kohdatessa ei ole milloinkaan mahdollista, että vain toinen vahvistuu ja toinen vaimenee. Aaltojen kohdatessa molemmat voivat vahvistua. Ainoa toinen vaihtoehto on, että molemmat heikentyvät tai jopa sammuvat.
Meidän kirkkojemme ja seurakuntiemme tulevaisuus on väistämättä sidottu kaukaisiin veljiimme ja sisariimme.
