Kirjoittanut
Olen seinäjokinen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja. Kristillisiä harrastuksiani ovat mm. Israel-työ, jota teen oman kirkkokuntani ohella myös Israelin Ystävien liittohallituksessa sekä Kristillinen teatteriyhdistys Kristy, jossa olen pari kymmentä vuotta näytellyt ja pari näytelmää olen itsekin teatterille kirjoittanut. Siviilissä olen sairaanhoitopiirin johtaja, sairaalaneuvos, ns. soteveteraani, kymmenen vuotta soteuudistusta tehnyt ja siinä myös omat traumani hankkinut. Yhden vaimon mies, kahden aikuisen tyttären isä ja yhden tyttären tyttären ja yhden tyttären pojan ukki. 68-kertainen maratonin juoksija.Ilkka-lehden kolumnisti kertoi syyn siihen, miksei enää synny vauvoja: ”Maailmassa on nykyään kaikenmoista mielenkiintoista, johon ihmiset haluavat käyttää aikaansa.” Siksi ei siis tehdä lapsia. ”Lapsen hankkiminen kun on jokaisen ihan oma asia”, kolumnisti opastaa. Ja: ”Älkää jankuttako niistä lapsista.”
Olen niitä, jotka ovat muutaman viime vuoden aikana jankuttaneet lapsista ja vauvapulasta. Kun olen katsonut oman maakunnan synnytystilastoja ja miettinyt sairaalan resursseja, joita kohdennetaan synnytyksiin ja lastentauteihin, olen kauhukseni joutunut toteamaan meidän olevan trendissä, jonka lopputulemana on 0 (nolla) syntynyttä eteläpohjalaista vuonna 2030. Siitä seuraa nolla peruskoulun aloittajaa vuonna 2037, nolla ammattikoulututkinnon suorittanutta ja ylioppilasta vuonna 2049. Nolla eteläpohjalaista vuonna 2130, suurin piirtein. Jossain vaiheessa myös Ilkka-lehden lukijat taitavat loppua ja toimittajien työt.
Ehkei trendiviiva ihan loppuun asti mene niin jyrkästi kaakkoon kuin se tällä hetkellä tekee, mutta jo nyt väestörakenteen muutos Etelä-Pohjanmaalla saa aikaan ongelmia: kouluihin ei riitä oppilaita, yrityksiin ei riitä työvoimaa. Sairaalaan riittää vielä potilaita, koska vanhat ikäluokat meillä edelleen on. Itse ole analyyseissa päätynyt siihen, että Etelä-Pohjanmaan hyvä tulevaisuus tarvitsee uusia asukkaita, jotka tulevat Suomen rajojen ulkopuolelta.
Erityisesti minua kuitenkin riipoo tuo asenne; on kaikenmoista mielenkiintoista, ettei viitsitä tehdä lapsia. Häiritsee hauskan pitämistä, kun joutuisi ottamaan vastuuta. Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme! (Tämä on Raamatusta, Jesajan kirjasta ja Paavali toistaa tämän, mutta ei todellakaan sellaisena elämäntapana, jota meidän pitäisi noudattaa.)
Ajatus siitä, että tehdään vain sitä , mikä on hauskaa ja mielenkiintoista ja viis veisataan siitä, mikä on yhteisölle hyväksi, sotii voimakkaasti minun etiikkaani vastaan. Ja luulenpa, että oma etiikkani on aika vahvasti kristillistä etiikkaa. Aatesuunta, jonka perusajatuksena on mielihyvän hankkiminen ja vaikean, ikävän, tylsän välttäminen on nimeltään hedonismi. Näyttää siltä, että läntinen yhteisö, läntinen kulttuuri on vahvasti suuntautumassa hedonismiin. Kolumnistin pakina kuvaa sitä.
Ihminen luotiin osaksi yhteisöä, ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä”. Lapsen tekeminen EI OLE ihmisen oma asia, vaan se on yhteisön asia! Luulen, että tässä kreationistikristityt ja evoluutiobiologit löytävät toisensa: ihminen on yhteisöllinen olento. Meidän tehtävämme, jonka Jumala on meille ajatellut, on rakentaa yhteisöä yhdessä lähimmäistemme kanssa, tehdä hyvää lähimmäisille, joita meidän tulee rakastaa. Ei siis elää vain itsellemme ja nautiskella siitä, mikä meille on kivaa ja mielenkiintoista.
Lohdullista on toki se, että hedonistit, ne, joiden päämääränä on vain oma hauskuus, kuolevat pois jättämättä jälkeensä lapsia, jotka aiheuttavat niin paljon vaivaa ja huolta ja kuluttavat vielä rahaa, jota hedonisti voisi käyttää kaikkeen kliffaan itsellensäkin. Sen sijaan meillä herätysliikkeissä, lestadiolaiset kärkenä, syntyy edelleen vauvoja. Vielä on onneksi niitä, jotka näkevät vauvan Jumalan lahjana, ja iloitsevat siitä vaivannäöstä ja vastuunkannosta, jota perhe ja lastenkasvatus vaatii. Näiden varassa tuleva Suomi vielä pysyy pystyssä. Samalla ehkä arvotkin muuttuvat kristillisemmiksi ja yhteisöllisemmiksi.
