Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” (Luuk. 5:8)
Pietari lankesi Jeesuksen jalkojen juureen saatuaan ihmeen kautta suuren kalansaaliin. Hän oli ammattikalastajana urakoinut kunnon yövuoron ilman tulosta ja nyt Jeesuksen ohjeiden kautta hän sai ystäviensä kanssa elämänsä suurimman määrän kalaa. Jeesus näytti palasen kirkkauttaan ja siinä jumalallisessa valossa Pietari näki syntisyytensä.
Jeesus olisi voinut saada Pietarin tekemään saman havainnon itsestään toisinkin. Hän olisi voinut alkaa luetella Pietarin elämästä kaikkia niitä asioita, jotka eivät olleet kunnossa. Hän olisi voinut painaa syytöksillään Pietarin kanveesiin. Mutta Jeesus toimi eri tavalla. Hän aina tekee niin.
Jeesuksen armon kirkkaudessa Pietari huomasi olevansa auttamattoman etäällä Jumalasta. Hänen reaktionsa on hyvin ymmärrettävä: ”Mene pois luotani, Herra!” Samoin meillä on taipumus samaan huudahdukseen, kun huomaamme omia ongelmiamme ja kyvyttömyyttämme ratkaista niitä. Pelkäämme ja haluaisimme piiloutua. Mutta mitä teki Jeesus? ”Älä pelkää”, Hän sanoi. Voi mikä Vapahtaja!
Nämä sanat tulee meidän omistaa itsellemme kanveesiin joutuneinakin. Kristuksemme katsoo meihin lempeästi ja nostaa meitä ylös. Hän vuodattaa armoaan ja loputonta rakkauttaan haavoihimme ja häpeäämme. Sen seurauksena tapahtuu jotain ihmeellistä. Pietari luovutti koko elämänsä Jeesukselle. Hän antoi elämänsä Hänen käsiinsä. Kristuksen armo oli valloittanut hänet. Tapahtukoon sama meille!
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani
