Kirjoittanut
Samuli Siikavirta on pastori Suomen evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa. Hän on väitellyt Cambridgen yliopistossa Paavalin kasteteologian ja etiikan suhteesta.Isossa osassa Irakia ja Syyriaa vallan kaapanneet islamistit ovat sanelleet uuden islamilaisen kalifaatin pääkaupungin, Mosulin, kristityille neljä vaihtoehtoa: islamiin kääntyminen, suuren veron maksaminen kristittynä pysymisestä, kuolema tai pakeneminen.
Pariakymmentä perhettä lukuun ottamatta Mosul on nyt tyhjä kristityistä ensi kertaa 1600 vuoteen. Vaikka jotkut ovat hylänneet uskonsa tai suostuneet verollepanoon, ylivoimainen enemmistö on paennut kurdialueille. Myös vaikeasti vahvistettavia kertomuksia julmista kristittyjen raiskauksista ja surmista on tullut julki.
Profeetta Joonan hautana pidetty muistomerkki on tuhottu ja kirkkoja poltettu. Kristittyjen koteja on spraymaalattu natsi-Saksaa muistuttavaan tapaan arabian kielen nun-kirjaimella. Se viittaa sanaan ”nassara”, joka tarkoittaa kristittyä. Hylättyjen talojen omaisuus lienee nyt kalifaatin hallussa.
Ennen vuoden 2003 Yhdysvaltain johtamaa Irakin valloitusta kaupungin kristityn väestön vahvuus oli jopa satatuhatta. Maanlaajuinen puolentoista miljoonan kristityn joukko on kutistunut neljäänsataantuhanteen. Viime sunnuntai oli ensimmäinen kerta alueen pitkässä kirkkohistoriassa, kun Mosulin kirkonkellot olivat hiljaa eikä messua kaupungissa vietetty.
Tänään uutisoitiin, että islamilainen valtio on myös määrännyt kaikkien alueen 11-46 -vuotiaiden naisten sukupuolielimet silvottaviksi. Päätös koskee noin neljää miljoonaa naista. Niin sanottu naisten ympärileikkaus ei ole aiemmin kuulunut Irakin tai Syyrian enemmistötapoihin, eikä sitä käsketä Koraanissa.
Nämä uutiset ovat jääneet länsimediassa Ukrainan ja Gazan tapahtumien varjoon. On myös mahdollista, että hiljaisuuden taustalla vaikuttaa länsimainen häpeä. Irakissa on vallinnut sekasorto diktaattori Saddam Husseinin vallasta syöksemisestä lähtien. Syyrian sisällissodan kapinallisille osoitettu tuki näyttää samoin päästäneen pirun irti. Ääriryhmät ovat saaneet jalansijaa kummassakin maassa, ja kristittyjen kaltaiset vähemmistöt ovat saaneet sen tuta. Se on noloa muurahaispesää sohaisseelle jälkikristilliselle lännelle.
Tämänpäiväiset uutiset kahden suomalaisen avustustyöntekijän surmasta Afganistanissa ja islamista luopumisen tähden Sudanissa kuolemaantuomitun Meriam Ibrahimin pääsystä Italiaan liittyvät samaan aihepiiriin.
Kansanlähetyksen ja kristillisen International Assistance Mission -avustusjärjestön työntekijät saivat surmansa todennäköisesti siitä syystä, että he olivat kristittyjä länsimaalaisia monen (valitettavan usein länsimaiden vaikuttaman) sodan runtelemassa muslimimaassa.
Meriam Ibrahim meinattiin surmata, koska muslimi-isän tyttärenä hänen katsottiin laittomasti jättäneen islaminuskon huolimatta siitä, että hän oli täysin kristityn äitinsä kasvattama ja naimisissa kristityn miehen kanssa.
Suomalaiset avustustyöntekijät olivat varmasti täysin tietoisia henkensä menettämisen riskistä. Onhan Afganistanissa ennenkin tapettu kristittyjä avustustyöntekijöitä. Silti he tahtoivat tehdä mielenterveys- ja sosiaalityötä maassa, joka kipeästi tarvitsee apua.
Meriam Ibrahim ei luopunut uskostaan, vaikka hän joutui sen vuoksi synnyttämään tyttärensä kuolemaantuomittuna kahleissa. Tänään Ibrahim pääsi surullisin mutta helpottunein mielin lähtemään kotimaastaan, jossa hänen isänsä suku tahtoi hänet edelleen surmata. Hän tapasi Roomassa kirkkonsa päämiehen, paavi Franciscuksen, joka kiitti häntä antamastaan todistuksesta.
Samoin suurin osa Mosulin kristityistä ei luopunut uskostaan tai jäänyt varjelemaan kotejaan ja omaisuuttaan. He jättivät kaiken maallisen taakseen ja pakenivat, koska usko Kristukseen on aarteista kallein.
Vaihdoin hiljattain Facebook-profiilikuvani arabian kielen nun-kirjaimen kuvaan joidenkin ystävien innoittamana. Minäkin olen nassara, kristitty. Minäkin olen kutsuttu kantamaan tätä nimeä loppuun asti hinnalla millä hyvänsä.
Tiedän, ettei yksi sosiaalisen median sympatianosoitus mitään muuta saati muslimimaiden kristittyjen tilannetta paranna. Samalla kuitenkin toivon, että tämä leviävä liike puhuttelee meitä länsimaitten asukkaita. Eikö kristillisperäisen lännen olisi jo aika tehdä jotain kristittyjen vainon pysäyttämiseksi Lähi-idässä? Vai painaako vaakakupissa enemmän politiikka ja öljy?
Toisaalta jos teemme ongelman Suvivirren laulamisesta kotimaassa, tuskin meillä on suurta motivaatiota puolustaa kristittyjen asemaa ulkomaillakaan.
Toivon kuitenkin, että leviävä nassara-kuva rohkaisee meitä länsimaitten kristittyjä tunnustamaan uskoamme tämän rikkonaisen maailman puolesta rikottuun Herraan Jeesukseen. On aika lakata pyytämästä anteeksi olemassaoloamme ja oppiamme, pyytää anteeksi syntejämme ja elää todeksi uskoamme – ei miekkaan tarttuen, ei uskon sisältöä maailman mielipiteiden mukaan muuttaen, vaan siten kuin usko, toivo ja rakkaus Vapahtajan kasvoista ilmoituksen mukaan heijastuvat.
Sellaisia kristittyjä tämä armoton maailma tarvitsee, sillä sellaisilla kristityillä on maailman arvokkain aarre: usko syntisten Pelastajaan.
Muu olisi Mosulin kristittyjen, rouva Ibrahimin, suomalaisten ammuttujen naisten ja lukemattomien heitä ennen uskonsa tähden kärsineiden todistuksen pilkkaamista.
Lähteet:
http://www.bbc.co.uk/news/world-middle-east-28381455
http://rorate-caeli.blogspot.com/2014/07/nun-sign-of-genocide.html
http://www.theguardian.com/world/2014/jul/24/isis-women-girls-fgm-mosul-un
http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-28460383
Arabian kielen nun-kirjaimen kuvan voi nähdä klikkaamalla tästä.
