Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Kuka on se mies, joka Herraa pelkää? Hänelle Herra neuvoo tien, joka tämän tulee valita” (Ps. 25:12).
Kukapa meistä ei siinä kiirastulessa olisi kärvistellyt? Ratkaisu olisi tehtävä, mutta istahdamme epätoivoisina pölyiselle risteykselle. Painetta lisää monesti tietoisuus siitä, että juuri tämä risteys on yksi elämämme monista ja silti harvoista elämämme kulun määräävistä valinnoista.
Ehkä pitkään istuttuasi katsahdat ympärillesi ja huomaat maahan osin vajonneet luut. Niin, moni on jäänyt arpomaan valintaansa niin pitkään, että valitsemattomuus koituu sekin surulliseksi valinnaksi jäädä paikalleen ja näivettyä.
Kun esiin nostamani jae lupaa Herran johdatuksen, se ei puhu mitään elämän laadusta, sen onnistumisesta tai aikaisempien risteyksien valinnoista. Siinä on ainoastaan toivoa nostava lupaus niille, jotka pelkäävät Herraa.
Herran pelkääminen ei ole synnittömyyttä. Se ei ole upottavien liejujen välttämistä eikä väärien valintojen tekemättä jättämistä. Lupaus ei ole voimassa siis hyville kristityille – miten heidät sitten itse kukin mieltää.
Herran pelkääminen koostuu kahdesta asiasta yhtä aikaa.
Toinen on tietoisuus siitä, että Jumala ei ole ohjailtavissamme, Hän on tinkimätön ja näkee kaiken. Hän antaa elinpäiviä tahtoessaan tai katkaisee elämänlankamme ennen kuin ehdimme sanoa sanaakaan.
Hänen edessään me jokainen vastaamme elämästämme. Vastaamme teoistamme mutta ehkä vielä enemmän siitä mitä emme tehneet.
Herran pelko ei ole kuitenkaan kuin lapset pöydän alla peloissaan parrakkaan ja möreä-äänisen joulupukin saapuessa etsimään kilttejä lapsia.
Herran pelkoon sisältyy turvallinen luottamus Jumalaan, joka on Jumala myös ja ehkä ennen kaikkea silloin, kun synti ja oma sisäinen kapina on ohjaamassa rintamasuuntaa aivan väärään suuntaan.
Daavid tunsi Herran pelon ja juuri se sai hänet turvautumaan Häneen silloin, kun elämä oli mennyt mullin mallin – monesti aivan omasta syystä.
Daavid tiesi että Jumala on Pyhä mutta samalla hän tunsi Jumalan, joka rakastaa tinkimättä ja ehdottomalla tavalla jokaista lastaan. Olivat he eläneet sitten eilen tai tänään kivasti tai kurjasti.
Kuka on siis se mies ja nainen, joka pelkää Herraa? Kuka on se ihminen, joka tietää Jumalan olevan korkein auktoriteetti ja jonka vallassa on jopa jokainen hengenvetomme? Kuka tuntee Jumalan, joka rakastaa niin, että sattuu?
Herran pelkääminen on Häneen turvautumista. Jopa maan syvyyksistä Hän on luvannut kuulla heikon vaikerruksemme.
Miten siis valita oikea polku? Älä enää katso tienviittoihin, jotka kääntyilevät tuulessa sinne tänne äläkä pääkalloihin, jotka saavat ihosi kananlihalle.
Kun et tiedä mitä tehdä, kerro se sille Jumalalle, joka on luvannut olla sinun ikioma Jumalasi jokaisena päivänäsi. Pyydä Häntä ohjaamaan askeleesi ja voitpa jopa lisätä perään pienen ”kiitos”-sanan.
Valinta saattaa tuntua yhtä mahdottomalta. Mutta silloin sinun allasi on kuin lentävä matto, joka on ohjelmoitu navigoimaan sinua seuraavaan risteykseen. Jälleen aikasi tomussa kierittyäsi voit ottaa saman kaavan uudelleen käyttöön – se nimittäin toimii joka kerta.
Ole hyvä tai paha, mutta ole sitä avoimesti Jumalasi edessä. Anna Hänen lupaustensa johdattaa sinua ja tulet huomaamaan, että eteesi aukeaa vihreät niityt ja raikkautta laulavat joet.
Teksti on julkaistu myös yksinarmosta.fi
