Kirjoittanut
Juha Heinonen on Sleyn nuorisotyön johtaja.Minulla oli ylä-koulun aikaan suuria motivaatiovaikeuksia koulunkäynnin kanssa. Koulupäivät menivät keskittyessä vääriin asioihin. Muutama oppiaine kiinnosti, mutta keskiarvo laski reilusti alle seitsemään. Yhdeksännellä luokalla istuin kaverini Eskon kanssa joka tiistai jälki-istunnossa. En tuntenut häpeää, vaan koin kunnia-asiana istua pahiksena pahisten joukossa. Lukiokin jäi kesken.
Muutama vuosi myöhemmin meillä oli bändimme kanssa keikka Naarajärven avovankilassa. Mietimme etukäteen, kuinka saamme gospelillamme yhteyden vankilan asukkeihin. Kaikki kävi yllättävän helposti, koska vanhan jälki-istunto kaverini Esko oli vankien joukossa. Jälleen näkeminen oli lämmin ja riemukas, vaikkakin vähän surullinen. Toisella meistä oli asiat huonommin kuin toisella. Minun koulussani totaalisia luovuttajia oli vähän. Seiska-puolen oppilaita oli paljon ja meilläkin Eskon kanssa olit tietyillä tunneilla omat hyvät hetkemme. Eskolla oli kemia ja fysiikka kiitettävän puolella, itse taas tykkäsin historiasta ja psykologiasta. Olimme luokkamme outolintuja, kun jostain tuli kymppi ja useasta hylätty.
Nuorison kanssa jutellessa olen havainnut, että tämän päivän koulussa tilanne on toinen. Minua ja Eskoa pidettiin luokassa luovuttaja-tyyppeinä. Tänä päivänä jo alakoulun viimeisillä luokilla on koululaisia joilla ei ole edes niitä paria kiitettävää ainetta, vaan kaikessa on annettu periksi. Tämän päivän peruskoululuokassa on porukkaa joka satsaa koulun käyntiin ja sitten on koululaisia joita ei kiinnosta. Huolestuttava piirre on se, että kaiken lekkeriksi lyöviä lapsia on aina vaan enemmän. Keskitasoa olevien seiska-puolen ja kasin oppilaita tuntuu olevan vuosi vuodelta vähemmän. Tämä kertoo kaurua kieltä siitä, mihin yhteiskuntamme on menossa. Samalla moni kympin oppilas vaikuttaa kulkevan jaksamisen äärirajoilla ja toisaalta moni on syrjäytynyt sivuun hyvältä polulta jo 12-vuotiaana.
Tämä epäreilu tilanne tuo meille uuden haasteen. Kuinka turvaamme valoisan tulevaisuuden näille koululaisille, jotka putoavat systeemin kelkasta jo varhaisessa vaiheessa? On vähintäänkin reilua, että jokaisella koululaisella olisi mahdollisuus lähteä koettaamaan siipien kestävyyttä jossain hänelle sopivassa oppilaitoksessa pakollisen oppivelvollisuuden suoritettuaan. Tänä päivänä moni jää kotiin pelaamaan. Tämän päivän tilanne on haaste jokaiselle nuorelle ja aikuiselle, sekä varsinkin kasvattajan statuksella kulkevalle lähimmäiselle. Pidetään silmät auki, eikä anneta kenenkään lähipiirissämme luovuttaa ja syrjäytyä. Kannustetaan yhdessä sellaiseen vastuuseen, että seiska-puolen paperit eivät kerro keskinkertaisuudesta, vaan vastuullisuudesta.
(Kaverin nimi muutettu)
