Maata näkyvissä –festarit kokosivat Turkuun perinteiseen tapaan tuhansia nuoria. Osallistujien motiivit tulla marraskuussa Turkuun Gatorade-areenalle olivat varmasti moninaiset. Jotkut tulivat, koska olivat olleet aikaisemmin ja halusivat kokea taas saman. Jotkut tulivat, koska seurakunta toi koko rippikouluryhmänsä tai kaikki isoiskoulutettavansa tapahtumaan. Jotkut tulivat hyvän musiikin tähden. Joillekin tärkeintä oli kokemus saada olla viikonloppu yhdessä tuhansien nuorten kristittyjen kanssa. Jotkut tulivat varta vasten kuulemaan Jumalan sanaa ja saamaan uskolleen vahvistusta.
Mitkä tulijoiden motiivit olivatkaan, he kaikki saivat kuulla saman sanoman maailman Vapahtajasta, syntisten ystävästä, johon voi luottaa ja joka kutsuu jokaista luokseen uskomaan ja omistamaan iankaikkisen elämän.
Unelmoin siitä, että monituhatpäinen nuorisojoukko lähti festareilta sydän evankeliumin lämmittämänä. Unelmoin, että Jumalan Hengen antama herätys sai tarttua heidän sisimpäänsä. Unelmoin, että he palasivat koteihinsa ja kotiseurakuntiinsa Kristuksen sanansaattajina, levittämään ympärilleen hänen valoaan.
Festareiden sunnuntain jumalanpalveluksena vietettiin Lasse Heikkilän tekemää Suomalaista messua. Messun aikana ajattelin sitä, miten kristillinen usko on Suomessa ohentunut. Samalla sydämeni täytti toivo siitä, että Jumalalla on vielä hyvä suunnitelma Suomelle. ”Vielä kukkii koko tämä maa, vielä kiittää kansa Jumalaa” lauloimme jumalanpalveluksen loppuylistyksenä, ja jatkoimme: ”Nouse salkoon lippu valkoinen. Piirrä pilviin risti sininen. Sen on kallein aarre isänmaamme, merkki Kuninkaamme, liitto ikuinen. Nouse salkoon toivo sydänten, nouse salkoon risti Jeesuksen.”
Unelmoin siitä, että suuret nuorten joukot eri puolilla Suomea alkavat kokoontua yhteen kuulemaan ja oppimaan Jumalan sanaa ja kiittämään Jumalaa. Siinä olisi tulevaisuus meidän kansallemme. Unelmoin siitä, että Jeesuksen risti vielä kerran nousee maamme ja kansamme yläpuolelle johdattamaan meitä Jumalan teitä.
Joskus unelmat toteutuvat.