Kirjoittanut
Jokin aika sitten satuin autossa kuuntelemaan Radio Deistä Patmoksen teologien keskustelua väitteestä, jonka mukaan Vanhan testamentin Jumala on julma, kun taas Uuden testamentin Jumala on armollinen. Ajaessani keskittymiseni oli hiukan heikkoa, mutta joka tapauksessa keskustelu tyrkkäsi ajatukseni liikkeelle.
Kuinka Jumala, jota sanon rakkaaksi Isäksi, voisi olla julma? Se tuntuu todella kummalliselta, niin kuin sekin, että Raamatussa olisi kaksi Jumalaa.
Ehkä ongelman ydin on siinä, että Vanhassa testamentissa näkyy selvemmin, kuinka Jumala puuttuu tämän maailman asioihin. Onhan aikajanaakin parituhatta vuotta. Jumala ei aina näytä siltä rakastavalta Jumalalta, jonkalaisena tahdomme hänet nykyään kohdata. Olemme ehkä unohtaneet, että hän on pyhä. Hänellä on tahto ja hän vaatii sen noudattamista. Sen rikkomisesta on aina seurauksia jopa ilman, että Jumala puuttuisi asioihin millään tavalla. Joka juo, saattaa menettää terveytensä ja paljon muutakin. Joka on uskoton, saattaa menettää puolisonsa, lapsensa, kotinsa ja paljon muutakin jne.
Sitten on myös totta, että Jumala puhuttelee ihmisiä joskus ”kovalla äänellä”, kun ihmiset eivät tahdo muuten kuulla. Profeetta Aamos kuvaa Jumalan puhetta Israelin kansalle mm. näin: ”- Minä lähetin teidän keskuuteenne ruton, Egyptin ruton. Minä tapoin sotilaanne miekalla, teidän hevosenne vietiin sotasaaliiksi. Ruumiiden löyhkä nousi teidän sieraimiinne omasta leiristänne. Silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra. – Minä kylvin tuhoa teidän keskuuteenne niin kuin Sodoman ja Gomorran hävityksessä, niin että te olitte pelkkä tulesta siepattu kekäle. Ja silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra.” ”Kauheaa puhetta”, sanoo joku. ”Rakkautta”, sanoo toinen.
Kanaanin maan valloitus otetaan usein esimerkiksi Jumalan julmuudesta. Minua puhuttelevat kuitenkin Jumalan sanat Abramille: ”Sinun jälkeläisistäsi palaa tänne vasta neljäs sukupolvi, sillä amorilaisten syntien määrä ei vielä ole täyttynyt.” (1. Moos. 15:16) Jumala ei antanut maata israelilaisille ennen kuin neljä sukupolvea oli kuollut Egyptissä. Miksi? Koska hän oli pitkämielinen kanaanilaisia kansoja kohtaan. Vasta, kun heidän syntiensä määrä täyttyi, koitti Jumalan tuomion aika.
Sama koskee Israelia. Kun he niskoittelivat Jumalaa vastaan, tuli vihollinen maahan kerran toisensa jälkeen. Profeetat varoittivat heitä, mutta he eivät tahtoneet kuulla. Lopulta heidän syntiensä määrä täyttyi niin, että Jumala antoi heidän joutua pakkosiirtolaisuuteen ja lopulta hajaannukseen muiden kansojen sekaan. Israelista sanotaan jopa: ”Kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.” (Jes. 40:2) Myös sen sortajat saivat rangaistuksen julmuuksistaan ja kaikkinaisesta pahuudestaan. Jumala on pyhä. Myös nykyään.
Kuinka tämän maailman olisi käynyt, jos Jumala olisi antanut pahuuden lisääntyä koskaan puuttumatta siihen? Miksi sitten syytämme häntä, kun hän puuttuu? Kuinka käy lapsille, joiden kurittomuuteen ja pahuuteen vanhemmat eivät koskaan puutu? Olisiko se todella rakkautta heitä kohtaan? Eikö pikemminkin välinpitämättömyyttä?
Nehemian kirjan luvussa yhdeksän kuvataan pakkosiirtolaisuudesta palanneen kansan tuntoja heidän synnintunnustuksessaan. ”Sinä yksin olet Herra. – – Sinä valitsit Abramin – – lupasit antaa Kanaaninmaan – Ja lupauksesi sinä täytit: sinä pysyt sanassasi. – – Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä ja alkoivat niskoitella. Eivät he totelleet käskyjäsi – – Mutta sinä annat anteeksi, olet armollinen ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä et hylännyt heitä. – – Pahoin he sinua herjasivat. – – Mutta sinun armosi oli suuri, sinä et hylännyt heitä. – – Siksi annoit heidät ahdistajien käsiin, ja nämä sortivat heitä. Hädässään he silloin huusivat sinua, ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa. Suuressa armossasi sinä annoit heille auttajia, jotka pelastivat heidät vihamiesten vallasta.” Lopuksi he toteavat kaiken kärsimyksensä jälkeen: ”Sinä olet vanhurskas kaikessa, mikä on meitä kohdannut; sillä sinä olet ollut uskollinen teoissasi, mutta me olemme olleet jumalattomat.”
Onko Vanhan testamentin Jumala epäoikeudenmukainen ja julma? Eikö hän pikemminkin ole armollinen ja laupias – jopa tuomioissaan? Lisäksi Vanha testaemntti on täynnä ennustuksia Jeesuksesta, jonka kuolemassa Jumalan tuomio ja armo tulevat julki kaikkein selvimmin – meidän tähtemme.
