Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Katso, Jumala on minun auttajani, Herra on minun sieluni tuki” (Ps. 54: 6).
Kovissa kärsimyksen vuosissa sieluni on muuttunut lujasta ja ikikimmoisasta trampoliinista kuin tulostinpaperiksi, joka on tanssinut suurella liekillä leivinuunin lasiluukun takana ja muuttunut harmaaksi lumihiutaleeksi, joka on valmis murtumaan pienimmästäkin kosketuksesta.
Lukemattomat luopumiset ja uudelleen taivuttamiset ovat jättäneet varteeni kolon toisensa viereen; joskus tuntuu, ettei minussa ole muita kuin punaisia ”parasta ennen” -leimoja ympäri kehoa.
Mutta kun vedän henkeä viimeisen kerran katsellen ympäristöä, joka on kuuleva yhden ihmisen lopullisen kaatumisen ja maatumisen, Sinä olet hymyillen takanani ja koppaat kiinni. Nostat minut jalkeille ja puhallat elämää kuluneisiin saappaisiin.
Minä unohdan sen joka päivä: Sinä olet sieluni todellinen, niin todellinen turvani. Sinä säteilet elämää, juuri sitä, mitä minä etsin kaikkialta ulkopuoleltasi ja löydän vasta, kun rojahdan virtaaville käsivarsillesi.
Kiitos, että Olet.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
