TM ja evankelista Petri Välimäki teki tällä viikolla FB sivullaan julkisen päivityksen, jossa hän hämmästeli nykyisessä mediassa ja yhteiskunnassa vallitsevaa, lähes täysin rajattoman seksuaalisuuden vastuutonta markkinointia.
Välimäki on harvinaisen oikeassa. Suomalainen media, Yle etunenässä, nostaa jatkuvasti varsin positiivisessa sävyssä esiin seksuaalisuuden kiistanalaisia muotoja, kuten nettikameraseksiä, prostituutiota, BDSM:ää ja pornografiaa.
Toukokuussa Yle julkaisi useamman peräkkäisen jutun prostituutiolla elantonsa ansaitsevasta Tiia Forsströmistä, joka toimii myös lasten ja nuorten seksuaalikasvattajana tunnetun Sexpon hallituksen puheenjohtajana. Itse Forsström tituleeraa itseään ammattirakastajaksi. Hän kertoo olevansa unelmatyössään, jossa seksi asiakkaiden kanssa on monella tavoin eheyttävää ja antoisaa, ja asiakkaat itse herkkiä ja helliä.
Tämän vuoden alussa Yle nosti myös näyttävästi esiin BDSM:än. BDSM on yleiskäsite sadomasokistisille seksuaalifetisseille, joihin yleensä sisältyy sitomista, alistamista, rankaisemista sekä alistettuna olemista. Ylen toimittaja kirjoittaa jutun lopussa sidontakokemuksen olleen mielenkiintoinen, rentouttava ja meditatiivinen. “Stressi hävisi hetkeksi, koska köysissä olleessa ei pystynyt tekemään muuta kuin olemaan läsnä”.
Pornon kohdalla mielenkiintoinen avaus oli Ylen henkilöjuttu feministipornon tuottaja Erika Lustista. Jutun ydinsanoma piili siinä, että porno on nautinnollista ja hyväksyttävää, kunhan sitä tuottavat ja tekevät naiset toisille naisille, naisten ehdoilla.
Ylen perjantai ohjelmassa puolestaan hehkutettiin Ina <3 porno ohjelmaa ja sitä, kuinka aikuisviihde on oiva väline oppia lisää itsestään ja omasta seksuaalisuudestaan.
Seksistä ja seksuaalisuudesta voi tietysti olla montaa mieltä, samoin kuin siitä missä menee pornon ja erotiikan välinen raja. Jokainen kun on lopulta itse vastuussa siitä, mitä omassa makuuhuoneessa tapahtuu.
Jotain mistä ei kuitenkaan pitäisi voida olla montaa mieltä, on seksin ja seksuaalisuuden kautta tapahtuva hyväksikäyttö, alistaminen ja oman seksuaalisen nautinnon tavoittelu toisen ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella. Yle, samoin kuin useat muut suomalaiset valtamediat näyttävät kuitenkin toistuvasti unohtavan seksin spektrin toisen puolen.
Sen, että kaikki prostituutio on vähintäänkin välillisesti lisäämässä naisten kokemaa seksuaalista häirintää, väkivaltaa, paritusta ja ihmiskauppaa. Kun prostituutio normalisoidaan “seksityöksi” ja seksinostajat “herrasmiehiksi”, katoaa ihmisiltä vastuuntunto. Silloin on helppoa ohittaa se tosiasia, että prostituutiossa mukana olevista naisista vain 2 % on alalla vapaaehtoisesti. Loput 98 % myyvät itseään pakotettuna tai olosuhteiden pakosta.
Sen, että kun nuori, asioista tietämätön tyttö lukee BDSM:ää ja sitomisen rentouttavuutta ylistävän tekstin Ylen uutissivuilta ja kohtaa sitten netissä miehen joka hakee seuraa sidontaleikkeihin, puhuvat he todennäköisesti täysin eri asioista. Tyttö ajattelee perusseksiä kädet jännittävästi sidottuina, mies väkivaltaista, tytölle kipua tuottavaa aktia, jossa miehellä on valta tehdä mitä ikinä haluaa.
Sen, että kun porno esitetään jatkuvasti positiivisessa valossa, voivat pornon kuluttajat valheellisesti uskotella itselleen, että pornon katsominen on merkki seksuaalisesta avoimuudesta, luonnollinen osa ihmisen seksuaalisuutta. Tosiasiassa pornonkuluttaja tukee globaalia seksiteollisuutta. Sitä samaa, jossa sadat tuhannet naiset ja tytöt tulevat riistetyiksi, hyväksikäytetyiksi ja kaupatuiksi.
Jos nykysuomessa Päivi Räsästä vastaan aloitetaan rikostutkinta pohjautuen vähemmistöihin kohdistuvaan suvaitsemattomuuden ilmaukseen, niin samalla logiikalla poliisi voisi puuttua siihen seksuaalisuuden ja seksin esittämistapaan, joka on vallalla nykymediassa.
Sillä Suomessahan parittamisen ja tietynlaisen pornografian markkinointi myös teksteinä on julkisesti kiellettyä. Miten tähän lainsäädäntöön suhteutetaan Ylen mainosluonteiset, myös lasten nähtävissä olevat jutut, joissa seksiä myyvä Forsström julistaa, että hänen talossaan osataan aiheuttaa myös kipua?