Missä on turvamme?

Turvallista elämää on Suomessa vuosisadat rakennettu kristillisen uskon ja elämäntavan pohjalle. Varsinkin pahimpien kriisien aikoina on kansana käännytty Jumalan puoleen ja pyydetty hänen huolenpitoaan, ja Jumala on auttanut. Pahat ajat on kohdattu veisaten ja rukoillen. Kirkot ovat olleet turvapaikkoja ja Jumalan sana on lohduttanut. Miten me nyt kestämme? Miten meidän lapsemme ja heidän lapsensa kestävät? Kristillinen usko on ohentunut ja samaan aikaan monenlainen pahoinvointi on lisääntynyt varsinkin nuorison keskuudessa. On haluttu vapautua uskonnon kahleista, on vannottu ihmisen kaikkivoipaisuuden nimiin, ja jälki on rujo. Ja kuitenkin juuri nyt, kun monenlaiset globaalit kriisit heittävät kuolemanvarjonsa koko ihmiskunnan päälle, tarvittaisiin kestävää toivoa ja uskoa hyvään, kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Missä nyt on meidän turvamme?

Jokaisen sukupolven tehtävä on välittää usko rakastavaan Jumalaan seuraavalle sukupolvelle. Vain siten meillä ja meidän lapsillamme on hyvä tulevaisuus. Psalmin kirjoittaja toteaa: Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. (Ps. 78:4) Meidän kansamme ja erityisesti meidän nuoremme ja lapsemme tarvitsevat hyvää sanomaa Kristuksen rakkaudesta. Nyt on aika rukoilla heidän puolestaan, että Jumala avaisi heidän sydämensä. Nyt on aika kertoa heille Herran suurista teoista. Ehkä kaikkien kriisien ja kaiken henkisen pahoinvoinnin keskellä Jumala antaa Henkensä synnyttää uutta elämää ja uutta toivoa. Ehkä meistä tulee vielä kansa, joka tunnetaan siitä, että me panemme turvamme elävään Jumalaan. Pieniä alkuja on jo näkyvissä.