Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi“Iloitkaa aina Herrassa…” (Fil. 4:4)
Nikottelen Raamatun sanojen ääressä. Aamu on ollut niin raskas, että jo sängystä ylös pääseminen tuntuu maratonilta. Tämän päivän Goljat huutaa taisteluvalmiuttaan miekka ja peitsi koholla, vaikka haarniskani on lommoilla eilisen vastaavasta taistelusta.
Nikottelen sitäkin enemmän, kun jälleen tutkin lainaamani jakeen kirjoittajan elämää. Filippiläiskirjeen hän kirjoitti Rooman vankeuden loppupuolella, vuonna 63. Apostolien teot päättyvät tähän vankeuteen ja vaikka kirkkohistoria tietää, että Paavali vielä lopulta vapautui, ei hän sitä kirjoittamishetkellä tiennyt.
Siinä uskon sankari on päättämässä juoksuaan. Vuosikymmenet vilisevät mielessä Herätys seurasi Paavalin askelissa, ihmeitä tapahtui niin kuin se olisi vain normaalia arkea. Mutta päättyykö kaikki haisevaan, kosteaan tyrmään, kahleisiin kahden vartijan välissä?
Mistä Paavali jaksat iloita? Voi kunpa et olisi ollut niin toiveikas, intosi saa minut näyttämään puhkaistulta ilmapallolta, joka roikkuu murheellisena kattolampun reunassa.
Vain se, joka pitää varmana näkymätöntä maailmaa, voi iloita silloin, kun näkyvä pettää alta. Vain hän, joka on jo oppinut olemaan kannettu, uskaltaa kiittää elämänsä syöksykierteessä. Vain syviä masennuksia ja menetyksiä kokenut löytää ilon, jota eivät mitkään, koko maailmaa horjuttavat tsunamit kykene varastamaan.
Ei vankeus eikä vapaus tehneet muutosta Paavalin elämänasenteeseen. Hän oli ottanut tehtäväkseen olla maailman suurimman Kuninkaan palveluksessa, jokaisen ihmisen mullistavan ilosanoman välittäjä. Hän tiesi, että Kuningas seuraisi tarkasti jokaista päivää ja antaisi kaiken tarvittavan. Jopa kahleet.
Ajattele, Paavali näki vankeutensa ilon lävitse! Kahleet eivät olleet merkki Jumalan hylkäämisestä eikä ne olleet syy menettää toivoa, vaan juuri siinä läpipääsemättömässä kuolemassa virtasi elämä apostolista hänen hengellisilleen lapsilleen. Paavali ymmärsi, että hän saattoi saada aikaan enemmän hyvää sidottuna kiinni Kuolemanporttiin kuin saadessaan liikkua vapaasti ja kokea Elämää.
Siis, Jaakko, älä tänään katso itseesi! Toistan: älä katso itseesi! Anna masennuksen, lamaannuksen, uupumuksen, häpeän ja toivottomuuden tulla. Järjestä ne riviin ja katso niitä rohkeasti silmiin. Sitten kutsu verhon takaa Herra Jeesus Kristus viereesi.
Kun Jeesus on sydämesi täyttäjä, ei sinne häiriötekijät mahdu. Anna Goljattien uhkua, istahda sinä kahville ja sano “Kiitos!” Iskälle!
Julkaistu myös Yksin armosta-sivustollamme.
