Mistä uskonpuhdistus alkoi ja mihin se päättyi?

Ensimmäiseksi juutalaiskristilliseen traditioon luettavaksi reformaattoriksi ehdottaisin Moosesta. Mooseksen reformaatiossa uudistui kokonaisen kansan sekä hengellinen, että yhteiskunnallinen elämä. Siinä meille malliesimerkkiä reformaatiosta.

Jos tämä uuden ajan reformaatio nähdään pidempänä prosessina ja joku sen alullepanijaksi pitää laskea, niin miten olisi vaikka John Wycliffe? Unohtamatta myöskään hänen oppilastaan Jan Husia sekä toisaalta Erasmus Rotterdamilaista, joka oli Wycliffen ja Lutherin tavoin raamatunkääntäjä.

Erasmuksesta on sanottu, että hän ”muni sen munan josta haudottiin uskopuhdistus”, sekä älyllisesti kritisoimalla katolista kirkkoa, että mm. julkaisemalla uuden latinankielisen Uuden testamentin käännöksen, jossa oli rinnalla kreikankielinen alkuteksti. Teos painettiin ensi kerran Baselissa vuonna 1516, eli tasan 500 vuotta sitten.

Martin Luther ei siis keksinyt ajatusta Raamatun kääntämisestä omasta päästään vaan sai ajatuksen edellä mainituilta pioneereilta. Kansankielisille Raamatuille alkoi jo olla tilausta.

Entä reformaation loppu?

Pitäisikö se määrittää uskonsotiin, valistukseen vai minne? Jos ulotamme reformaation aikakauden esim. 1700-luvun pietismiin, niin sieltä onkin jo nähtävissä suora polku aina meidän päiviimme asti ja voimme katsella viime vuosisadan globaalisti ylivoimaisesti dynaamisimman liikkeen historiaa osana reformaatioiden ketjua. Kyseessä ei ollut esim. kommunismi tai hippiliike, vaan helluntailiike, joka kasvoi 1900-luvun aikana nollasta (ainakin löyhästi määriteltynä) usean sadan miljoonan jäsenen monihaaraiseksi liikehdinnäksi.

Siinä meille vähän historiallista perspektiiviä.

Entä jos uskonpuhdistusten tai reformaatioiden sijaan tutkisimme laajemmin herätysten historiaa? Silloin meillä ei ainakaan syntyisi kinaa sanoista. Ehkä se ”ainoa oikea” uskonpuhdistus alkoi eräänä pääsiäisen ja helluntaipäivän välisenä aikana Jerusalemissa – ja se jatkuu edelleen. Uusi aika, uusi liitto. Juhlaan on aihetta!