Mitä Irakin vainottujen puolesta voi tehdä

Kuvia irtileikatuista päistä seipään nokissa. Ihmisiä on ristiinnaulittu ja joitakin kerrotaan haudatun elävältä. Kymmeniä tuhansia jesidi-kansan (uskonnollinen ja etninen vähemmistö Irakissa) jäseniä pakoilee vuorilla nälkäkuoleman partaalla vielä tätä kirjoittaessani.

Kuten sodissa aina, jotkut kauhutarinat voivat olla vahingossa liioiteltuja, toiset tarkoituksellisesti. Yleensä näet sotien vastapuolet käyttävät omassa propagandassaan härskisti hyväkseen vastapuolen keksittyjä tai todellisia rikoksia siviilejä vastaan, joita syytetty osapuoli puolestaan parhaansa mukaan torjuu tai heittää takaisin.

Näin siis normaalissa, sanoisinko länsimaisessa sotakulttuurissa. ISIS lienee väkivaltaisuudessaan kuitenkin poikkeus. Se edustaa islamistista paluuta ihmiskunnan historiassa aikakaudelle, jonka kutsuminen keskiaikaiseksi olisi understatement, joka saa Espanjan inkvisition näyttämään pyhäkoululuokalta.

ISISin rekrytointitaktiikkaan ja mediasotaan näyttää näet nimenomaan kuuluvan raakuuksilla retostelu. Kun yleensä sotajoukot ainakin pyrkivät peittelemään julmuuksiaan, tämä ryhmä kuuluttaa niitä jokaisesta käytettävissään olevasta kanavasta. Se houkuttaa radikalisoituneita nuoria joka puolelta maailmaa – kuten Suomesta – liittymään pyhään sotaan.

Selvää on, että yksittäinen suomalainen tuskin voi tehdä paljonkaan tällaisen primitiivisen sotavoiman leviämisen estämiseksi. Luultavasti on jopa täysin länsimaisten valtioidenkin ulottumattomissa muuttaa kovin nopeasti sitä kasvualustaa, jolta ISIS ponnistaa, vaikka itse järjestö saataisiin sotilaallisesti kukistettua nopeastikin.

Yksi asia on kuitenkin varma: harva aseita pitelevä taho maailmassa on siviilivähemmistöjä kohtaan niin julma ja raaka kuin ISIS. Tai no, Nigerian Boko Haram on. Samoin Afganistanin Taliban. Mutta joka tapauksessa, tästä brutaaliudesta johtuen suuri kansainvälinen yksimielisyys vallitsee siitä, että jotain on tehtävä sen väkivallan uhrien auttamiseksi.

Kuinka sitten alueen vainottuja vähemmistöjä – jotka ovat suurimmaksi osaksi kristittyjä – voisi tavallinen suomalainen kauttaa? Mistä voi tunnistaa jonkun luotettavan tahon, jonka toimittama apu luultavasti menee perille maahan?

Monet järjestöt ovat ehkä aktivoituneet tällä saralla, mutta itse poimin kuluneen viikon aikana ainakin kaksi tahoa, joiden läsnäoloa ja avun perille toimittamisen luotettavuutta minulla ei ainakaan toistaiseksi ole syytä kyseenalaistaa.

Ensimmäinen ja suurempi on roomalaiskatolisen kirkon avustusjärjestö Caritas. Suuri osa Irakin kristityistä on alueen 2000-vuotisen kristillisen historian alkuperäiskirkkoja, jotka idän ja lännen kirkkojen eron sinetöitymisen jälkeen ovat hakeutuneet Rooman kirkon yhteyteen.

Tämän vuoksi katolisen kirkon järjestöillä on syytä olettaa olevan alueella perinteikästä toimintaa ja kokemusta toimittaa apua perille. Siksi kehotan tukemaan Irakin kristittyjä ja muita vähemmistöjä Caritaksen kautta tästä.

Toinen taho on pienempi, anglikaanisen kirkon Kyproksen ja Persianlahden hiippakunnan Bagdadin seurakunta ja sen yhteydessä toimiva avustusjärjestö Foundation for Relief and Reconciliation in Middle East (FRRME).

Sen pastori Andrew White on ollut läsnä Irakissa vuodesta 1998 asti ja häntä on ilmeisesti juuri tämän kokemuksensa vuoksi haastateltu muun muassa CNN:llä ja BBC:llä. Hänen johtamansa seurakunta ja avustusjärjestö ovat vastaanottaneet väkivallan tieltä paenneita pakolaisia. Tue FRRME:tä tästä.

Rahankeruu- ja solidaarisuuskampanjat monesti häipyvät ihmisten mielistä mediamylläkän vaihtuessa toiseen. Ihmisten hätä ei kuitenkaan poistu yhtä nopeasti kuin uutisotsikot näyttöruudulta.

Jos siis päätät lahjoittaa – ja tämä pätee useaan lahjoituskohteeseen – , ehkä voisit harkita ohjelmoivasi esimerkiksi PayPal-tilisi antamaan rahaa kuukausittain valitsemallesi summalle. Näin ehkäiset meille sosiaalisen median aikakauden lapsille tyypillistä huomion kohteen vaihtumista.

Kun kuulet uutisia tilanteen rauhoittumisesta ja tasaantumisesta, voit lopettaa hätäavun ja alkaa tukea kestävämpää hyvinvointia normaalien kauppasuhteiden sekä kristillisen lähetystyön avulla.