Israelin kansalle pitämässään jäähyväispuheessa sanoo (Joos. 24:2) kansansa kantaisistä näin: ”Joosua sanoi kansalle: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Kauan sitten teidän esi-isänne asuivat Eufratvirran toisella puolen, ja he palvelivat vieraita jumalia. Yksi esi-isistänne oli Terah, Abrahamin ja Nahorin isä.’”
Harvoin tulemme ajatelleeksi, että Abraham syntyi kotiin, jossa palvottiin epäjumalia. Niinpä epäjumalanpalvojaksi Abrahamkin olisi jäänyt, jollei jotain ratkaisevaa olisi tapahtunut hänelle. Lyhyesti sanoen Abrahamin elämälle antoi uuden suunnan hänelle tullut Jumalan lupaus, Jumalan sana. Jumalan lupaukseen uskomisen vuoksi hänestä tuli myös Jumalan ystävä, niin kuin Jesajan kirjassa todetaan.
Pohtiessaan Abrahamin elämän vaiheita Heprealaiskirjeen kirjeen kirjoittaja kutsuu Jumalan lupaukseen tarttumista uskoksi, jota hän selittää näin jakeessa Hepr. 11:8: ”Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.”
Isän kodista lähteminen ei merkinnyt Abrahamille vain osoitteen muuttumista, vaan kodin uskonnollisen perinnön ja niihin liittyvien tapojen hylkäämistä. Isän kodin jättämisessä oli mitä suurimmassa määrin kysymys entisen identiteetin hylkäämisestä ja astumista aivan uudenlaisten näkymien äärelle.
Nykyäänkin lähetystyössä tulee vastaan sama isän kodin jättämisen ongelma. Esim. eräässä Kylväjän Bangladeshissä työskentelevien lähetystyöntekijän raportissa todetaan: ”Yksilötasolla monet vertailevat tapoja eri uskonnoissa, mutta uskonnon vaihtaminen herättää pahennusta.”
Joissakin muissa maissa uskonnon vaihtaminen voi johtaa myös koko suvusta erottamiseen ja joskus myös hengenvaaraan.
Abrahamin saama kutsu lähteä isän kodista ei ollut siis mikään pikku juttu. Häneen tullut usko Jumalaan ja hänen lupauksiinsa merkitsivät elämän lähes täydellistä muuttumista. Usko Jeesukseen yksin pelastaa, mutta se ei jää yksinäiseksi.
Abraham ei saanut vain kutsua lähteä isän kodista, vaan hän sai Jumalalta myös erikoisen lupauksen. Hänessä tulisivat siunatuiksi kaikki maailman kansat.
Kun Jumala antoi lupauksen Eevalle käärmeen pään eli Paholaisen vallan murskaajasta, hän sananmukaisesti puhuu murskaajaa tarkoittaen siemenestä, joka kerran syntyy ihmissukuun. Siinä siemenessä eli Herrassa Jeesuksessa on myös Abrahamin saaman siunauksen lupauksen täyttymys.
Siunausta ei lopultakaan ole ilman Herraa Jeesusta, ja siksi hänestä on kerrottava niin nousevalle polvelle Suomessa kuin niidenkin kaukaisissa maiden kotien asukeille, jotka vielä elävät ilman yhteyttä elävään, Raamatun Jumalaan. Heille kylvetty sana voi aikanaan tuottaa hedelmää enemmän kuin voimme hurjimmissakaan visioissamme kuvitella.
Yhdessäkin hedelmän siemenessä voi olla tuhansien puiden alku.
Kuva: Kirsi Myllyniemi