Kirjoittanut
Tietoisuus määrittelee ihmisen. Sen olemus on mysteeri.
”Ajattelen, siis olen”, totesi uuden ajan filosofian perustaja René Descartes. Tämä kuuluisa lentävä lause on vain pelkkä tautologia eli saman asian tarpeeton toisto. Se johtaa kuitenkin asian ytimeen, tieteen ehkä suurimpaan ongelmakysymykseen: mitä tietoisuus on?
Ajan, aineen, energian ja jopa elämän tutkiminen on helpompaa, koska niitä voidaan mitata ja niiden olemuksesta voidaan rakentaa teorioita. Ne ovat ikään kuin kouriintuntuvia. Tietoisuuden olemus sen sijaan on henkilökohtainen ja sen pohdinta on subjektiivista. Tietoinen ihminen tietää olevansa tietoinen. Toisen elävän olennon tietoisuuteen hän ei voi tunkeutua, eikä tietää siitä mitään. Ovatko esimerkiksi koirat samalla tavalla tietoisia? Onko asian selvittäminen mahdollista?
Tietoisuus on enemmän kuin monimutkaisesti toimivat aivot
Se lakkaa määräajaksi unen aikana. Ihminen ei unessa ole tietoinen ellei häntä herätetä unta nähdessään. Unen aikana otettu aivosähkökäyrä osoittaa, että aivoissa on yleensä yhtä paljon toimintaa kuin valvetilassa. Yksilöllinen kokemus tietoisuudesta on jotakin muuta kuin aivojen sähköisen toiminnan sivuvaikutus. Mitä se on ja miksi se on olemassa?
Aivotutkimus on usein sairaiden aivojen tutkimusta
Ihminen voi olla täysin tietoinen vaikka aivoista puuttuisi merkittäviä alueita. Ilman pikkuaivoja syntyneellä kiinalaisnaisella oli tästä syystä liikkumisvaikeuksia, mutta hänen tietoisuudessaan ei ollut ongelmia ja hän pystyi kuvaamaan kävelyvaikeuksiaan. Pikkuaivot eivät tuota tietoisuutta.
Tutkijat ovat etsineet aivoista rakenteita, jotka tuottaisivat tietoisuuden
Tietoisuudelle on ominaista, että siinä yhdistyvät sekä ulkoiset että sisäiset kokemukset. Miten tämä yhdistyminen toteutuu, on ongelman ydin. Vastausta on etsitty myös aivojen tuottamien sähköisten aaltojen muodoista. Eräitä aivojen osia ärsyttämällä on tuotettu myös ruumiista poistumiskokemuksia. Tuolloin koehenkilön tietoinen kokemus itsestään, hänen näkökulmastaan, irtoaa ruumiista.
Tietoisuutta on tietysti yritetty selittää myös evoluution tulokseksi
On esitetty että eläin, joka kykenee eläytymään toisen eläimen käytökseen ja näin ennakoimaan sen, saisi siitä valintaedun. Edelleen väitetään, että tämä johtaisi lopulta ”minätietoisuuden kehittymiseen” kun oma mieli tietoisesti haluaa eläytyä ja ennakoida toisen käytöstä. Kuinka pystyttäisin selvittämään, onko eläimillä tietoisuutta ja jos siitä on ratkaiseva valintaetu, miksi tietoisuus olisi ”kehittynyt” vain ihmiselle?
Vaikka löydettäisiin tietoisuutta tuottavat aivojen alueet, ja vaikka niiden ”evoluutio” joskus ymmärrettäisiin, se ei vielä ratkaisisi tietoisuuden olemusta tai mitä ihmiset kokevat tietoisina ollessaan.
Asian ydin on edelleen arvoitus
Juutalainen ateistifilosofi Thomas Nagel on pohtinut ongelmaa ajatuskokeessa, missä eläydytään lepakon maailmaan. Siinä hän teoretisoi, että lepakoilla olisi tietoisuus, jonka ne kokisivat kaikuluotainaistinsa välityksellä; aistilla jota ihmisillä ei ole. Ihminen voisi kuvitella mitä lepakko kokee kun se roikkuu pää alaspäin tai lentää, mutta ei pysty pukemaan sanoiksi miltä maailma näyttää aivojen kaikuluotainaistilla tarkasteltuna. Miten aistimuksesta tullaan tietoisiksi?
Emme pysty aistimaan ääniaaltojen esineestä tuottamaa hahmoa. Meidän ei ole helppoa hahmottaa valovuoden tai nanosekunnin pituutta, ylimääräisiä ulottuvuuksia tai valon hiukkas-aaltoluonnetta, mutta niihin päästään kuitenkin käsiksi matematiikan keinoin. Käytössä ei kuitenkaan ole mitään oikopolkua lepakon mielen syvyyksiin. Emme myöskään kykene tunkeutumaan kanssaihmisen tietoisuuteen. Itsensä voi oppia tuntemaan, toisen tietoisuutta ei. Raamatussa todetaan: ”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki” (1Kor.2:11).
Jumala ei ole sidottu aineeseen ja sen mukana luotuun aikaan,
jolla oli alku ja juuri siitä johtuen on oleva myös loppu: ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa” (Joh.4:24). Ateistien viisasteleva ja ivallinen kysymys: ”Kuka sitten loi Jumalan”, osoittaa, että he eivät ymmärrä ajattoman ikuisuuden olemusta. Ajan loppuminen ikuisuudessa on minuuttiaikatauluun tottuneelle ihmiselle vaikea asia käsittää.
Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon:
”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte” (5Moos.30:19).
Monet ateistit väittävät, että ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa
Väite ei ole johdonmukainen. Kuinka tietokoneita voitaisiin suunnitella tai ihminen lähettää kuuhun ilman vapaata tahtoa? Vapaan tahdon puute merkitsisi, että käytöksemme olisi refleksinomaista. Se merkitsisi samalla, että tietoinen synnin tekeminen ei olisi mahdollista ja syntien sovitusta ei tarvittaisi. Elämme langenneessa maailmassa ja tahtomme on synnin turmelema. Jumala kuitenkin haluaa meidät takaisin luokseen: ”Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”? (Jaak.4:5).
Jumalan ratkaisu synnin ongelmaan on Jeesus ja Pyhä Henki
Noustuaan ylös haudasta hän sanoi iloitseville opetuslapsilleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki” (Joh.20:21-22).
”Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu” (Room.8:11).
”Niin on myös kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki” (1Kor.15:45).
Tietoisuuden ongelma jäänee ikuiseksi mysteeriksi ateistitiedemiehille
Raamattu sen sijaan kertoo, että meidät on luotu Jumalan kuviksi. Ihminen on ainoa eläväksi olennoksi luotu, jonka sieraimiin Jumala puhalsi elämän hengen. Ensimmäisen Mooseksen kirjan toisen luvun neljännestä jakeesta selviää, mistä tietoisuus on peräisin: ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu”.
