Mitä yhteistä on Israelilla, K.-A. Fagerholmilla ja Mika Niikolla?

Seurakuntalaisenkin 18.11. julkaisema uutinen Mika Niikon saamasta K.-A. Fagerholm -palkinnosta on herättänyt sosiaalisessa mediassa keskustelua ja ihmettelyä, mitä tekemistä maamme kolminkertaisella pääministerillä ja eduskunnan pitkäaikaisimmalla puhemiehellä Karl-August Fagerholmilla (SDP) oli Israelin kanssa. Myös palkinnon antamista kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Mika Niikolle on arvosteltu hänen puoluetaustansa (PS) vuoksi.

Palkintoa jakavan järjestön Suomi-Israel Yhdistysten Liiton puheenjohtajana haluan seuraavassa selventää sekä Fagerholmin että Niikon roolia asiassa. Teen sen ensin Fagerholmin osalta palkintoseremonian yhteydessä Kansallisarkistossa 18.11. pitämäni puheen kautta:

Arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat, hyvät Israelin ystävät täällä ja ruudun äärellä.

Suomi-Israel Yhdistyen Liiton puheenjohtajana minulla on etuoikeus isännöidä tätä juhlaa, jossa juhlistamme Suomen ja Israelin välisten diplomaattisuhteiden 70:ää vuotta ja paljastamme ensimmäisen Suomi-Israel yhdistyksen perustajan ja pitkäaikaisen puheenjohtajan Karl-August Fagerholmin kunniaksi perustetun K.-A. Fagerholm -palkinnon saajan.

Kun tulin keväällä 2018 valituksi liittomme puheenjohtajaksi, ryhdyin tutkimaan Suomi-Israel yhdistysten historiaa ja selvittämään minkälaisia edeltäjiä minulla on ollut. Katsaus historiaan kertoi, että järjestömme puheenjohtajat ovat olleet vahvasti sidoksissa maittemme välisiin suhteisiin, joko diplomatian tai politiikan alueilla.

Timo Stewart kirjoittaa Suomen kristillistä sionismia tutkineessa väitöskirjassaan Suomi-Israel yhdistyksen synnystä seuraavaa:

”Suomen ja Israelin välisen taloudellisen yhteistyön vauhdittamiseksi perustettiin loppuvuodesta 1954 Helsingin Suomi-Israel Yhdistys. Ideoinnissa oli mukana Suomen Tel Avivin asianhoitaja Toivo Kala ja myös Israelista käsin oltiin luonnollisesti tunnusteltu kauppasuhteiden tiivistämisen mahdollisuuksia. Israelin asianhoitaja Eliyahu Ben-Zvi olikin läsnä yhdistyksen perustavassa kokouksessa.

Hallitukseen valittiin useita liikemiehiä, kuten Israelin kanssa jo tuolloin kauppaa käyvän Keskon varatoimitusjohtaja Albin Lundström, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) kaupallinen johtaja Lauri Hietanen sekä Niilo Elo, jonka johtamalla Yhtyneillä Paperitehtailla oli vuodesta 1952 alkaen osuus Haifan liepeillä toimivassa paperisäkkitehtaassa.

Yhdistyksen puheenjohtajaksi nimitettiin Alkon pääjohtaja ja eduskunnan puhemies Karl-August Fagerholm, jonka tiedettiin suhtautuvan Israeliin lämpimästi. Myöskään kirkollista osallistumista ei unohdettu, vaan ensimmäisessä johtokunnassa oli mukana myös arkkipiispa Ilmari Salomies, sekä tietysti professori Aapeli Saarisalo.”

K.-A. Fagerholmin 22-vuotisen kauden jälkeen Suomi-Israel yhdistyksen puheenjohtajana toimi vuosina 1976–1982 Algar von Heiroth, joka toimi maamme suurlähettiläänä Tel Avivissa peräti yhdeksän vuoden ajan 1966–1975. Vuosina 1982–1987 puheenjohtajana oli kansanedustaja, ministeri Arvo Salo ja hänen jälkeensä kansanedustaja Tapio Holvitie 1988–1992. Tämän jälkeen puheenjohtajat ovatkin tulleet taiteen, tieteen, kirkon ja liike-elämän piiristä.

Kun tutustuin tarkemmin ensimmäiseen edeltäjääni K.-A. Fagerholmiin, tulin hyvin kosketetuksi hänen tavastaan kantaa huolta juutalaisesta kansasta jo toisen maailmansodan aikana, kun juutalaisvaltiota ei vielä ollut perustettu. Fagerholm kirjoittaa muistelmissaan ”Puhemiehen ääni” seuraavaa liittyen sodanaikaisiin juutalaispakolaisten luovutukseen:

”Mutta todella musta sisäministeri Horelli oli aivan toista maata. Syksyllä 1942 kävi ilmi, että hän oli luvannut luovuttaa joukon juutalaispakolaisia saksalaisille ja me sosialidemokraatit nostimme hallituksessa hirmuisen äläkän. Mutta Horelli voitti hallituksen istunnossa.

Minä menin virkahuoneeseeni, kirjoitin eroanomukseni ja lähetin sen pääministerille samana päivänä 3. marraskuuta 1942. Vähän myöhemmin soitti presidentti Ryti Tamminiemestä ja kysyi oliko minulla aikaa illalla saunoa hänen kanssaan, ja minulla piti tietenkin olla. Ryti ei alkuunkaan halunnut hyväksyä eroanomustani. Ja sitä paitsi hänen mielestään tuo Horellin juttu ei ollut järin vakava.

Sisäministerillä on säädösten mukaan oikeus yksin päättää tuollaisista asioista, ja hänen asemansa olisi muodostunut kestämättömäksi, jos hallitus olisi ottanut toisen kannan kuin se teki. Mutta minulla ei pitänyt olla mitään syytä huoleen juutalaispakolaisten takia. Horellin kanssa oli sovittu, ettei heitä luovuteta.

Näissä oloissa en halunnut pitää kiinni eroanomuksestani, joka oli jo herättänyt melkoista huomiota. Valitettavasti tulin nenästä vedetyksi, enkä luultavasti ollut ainoa.”

SDP:n entinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma luonnehti vuonna 2013 Karmel-yhdistyksessä pitämässään esityksessä Fagerholmia seuraavasti:

”Hän pani oman henkilökohtaisen arvovaltansa peliin juutalaisten pelastamiseksi ja vastusti ehdottomasti kaikenlaisia diktatuureja. K.-A. Fagerholm näki vuonna 1948 Israelin tulevaisuuden yhteiskuntana ja kibbutsiliike oli lähellä hänen sydäntään. Hän katsoi Israelin pyrkivän vahvaan tasa-arvoiseen yhteiskuntamalliin. Myös holokaustin kauheudet oli hänen mukaansa hyvitettävä juutalaiselle kansalle.”

Israelin itsenäistyttyä K.-A. Fagerholmin panos suomalaiselle Israel-ystävyydelle oli merkittävä. Hän vieraili Israelissa eduskunnan puhemiehenä 1955 ja piti yhteyksiä maan korkeimpaan johtoon aivan elämänsä loppuun asti. Fagerholmin suhdetta Israeliin ja juutalaisiin kuvaa hänen tyttärensä Brita Kekkosen elämäkerrassa ”Valtakunnan miniä” oleva anekdootti K.-A:n viimeisistä hetkistä:

Vielä kuolinvuoteellaan Fagerholm kantoi huolta hänelle tärkeistä asioista, juutalaisuudesta ja Israelista. Viimeisinä tunteinaan hän saneli paikalla olleelle kenraalimajuri evp. Ragnar Grönvallille viestin Israelin suurlähettiläälle, jossa hän pahoitteli, ettei kyennyt osallistumaan maan itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

Israel tarvitsee K.-A. Fagerholmin kaltaisia ystäviä edelleenkin. Jossakin mielessä Israelista on tullut tämän päivän juutalainen, johon sovelletaan aivan liian usein muista valtioista poikkeavia arviointiperiaatteita. Vai mitä ajattelette YK:n eri foorumeilla tapahtuneista äänestystuloksista?

UN Watchin julkaiseman tietokannan mukaan Israel on tuomittu YK:n yleiskokouksessa vuoden 2015 jälkeen yhteensä 96 kertaa, kun muut maat yhteensä ovat saaneet osakseen yhteensä 29 tuomitsevaa päätöslauselmaa. Ihmisoikeusneuvoston tuomioista Israel on saanut 90, kun kaikki muut maat yhteensä ovat saaneet 70 tuomitsevaa päätöslauselmaa.

UN Watchin tietokannasta löytyy myös statistiikkaa Suomen äänestyskäyttäytymisestä Israelia kohtaan YK:n yleiskokouksessa vuodesta 2015 alkaen. Yhteensä 98 äänestyksessä Suomi on äänestänyt Israelia tuomitsevan päätöslauselman puolesta 78 kertaa, pidättäytynyt äänestyksestä 20 kertaa ja puolustanut Israelia – nolla kertaa!

Hyvät ystävät ja hyvät Israelin ystävät. Meillä on vielä paljon työtä tehtävänä, joten pitäkäämme kiinni K.-A. Fagerholmin kunniakkaasta perinnöstä, jota Suomi-Israel Yhdistysten Liitto haluaa vaalia vuonna 2018 perustamallaan K.-A. Fagerholm -palkinnolla.

Toivotan teidät sydämellisesti tervetulleeksi tähän Suomen ja Israelin diplomaattisuhteiden 70-vuotisjuhlaan ja K.-A. Fagerholm -palkintoseremoniaan.

Palkinnon luovutuspuheessa esittelin Mika Niikon toimintaa Israelin ja juutalaisten hyväksi seuraavasti:

Hyvät naiset ja herrat, järjestyksessään toisen K.-A. Fagerholm -palkinnon saa kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Mika Niikko.

Eduskunnan jäsenenä Niikko on esittänyt hallitukselle useita kirjallisia kysymyksiä liittyen mm. Suomen palestiinalaishallinnolle maksamien kehitysyhteistyömäärärahojen mahdolliseen käyttämiseen Israelia vastaan kohdistuneen terroristisen toiminnan tukemiseen ja miten Suomi voisi valvoa paremmin rahoittamaansa palestiinalaishallinnon opetussuunnitelmaa, ettei sen puitteissa tuettaisi juutalaisiin ja Israeliin kohdistuvaa vihaan yllyttävää kasvatusta. Kirjallisissa kysymyksissä Niikko on myös kantanut huolta Suomessa nousussa olevasta Israel-vastaisuudesta ja antisemitismistä ja niiden aiheuttamasta uhkasta Suomen juutalaisväestöä kohtaan.

Niikko on koko kansanedustajakautensa ajan vuodesta 2011 ollut kovaääninen Israelin puolestapuhuja mediassa ja hän on osallistunut aktiivisesti eri organisaatioiden järjestämiin Israel-tapahtumiin niin puhujana kuin osallistujanakin. Niikko on vieraillut Israelissa mm. kansanedustajana v. 2019 osallistuen Parlamenttienvälisen liiton IPUn ja Israelin parlamentin Knessetin järjestämään konferenssiin kestävän kehityksen tavoitteista ja saavutuksista, ja v. 2017 Vantaan kaupunginhallituksen jäsenenä osallistuen Vantaan ja Matte Yehudan ystävyyskaupunkisopimuksen 50-vuotisjuhlaan.

Blogissaan ja kotisivuillaan kansanedustaja Niikko nostaa usein esiin huoltaan Israelin ja juutalaisten asemasta ja kohtelusta.

Mika Niikko, onneksi olkoon!

 

Reilu viikko sitten Leevi Launonen kirjoitti Seurakuntalaisessa kirjoituksen otsikolla Mitä Yhdysvaltain presidentinvaalit kertovat meistä? ja vastasi siihen seuraavasti:

Ainakin sen, että meidän olisi ensin syytä hankkia tarpeeksi laaja tietopohja yhteiskunnallisista kysymyksistä ja huolehtia oikeasta mielenlaadusta ennen kuin heittäydymme poliittiseen väittelyyn toisten kanssa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa tarvitaan kristillisiä arvoja mutta myös asiantuntemusta ja sivistynyttä asennetta. Yhdessä esirukouksen kanssa ne luovat oikean lähtökohdan kristittyjen yhteiskunnalliselle vaikuttamistyölle.

Tämä sama pätee kotimaiseenkin politiikkaan. Ennen kuin laukaistaan, olisi syytä varmistaa, että itsellä olisi historian ja faktojen tuntemus edes jollakin tasolla kohdallaan. Tämän päivän google-maailmassa tämän ei pitäisi olla liian vaikeata kenellekään.

Ollaan kiitollisia jokaisesta kansanedustajasta – puoluekannasta riippumatta – joka puolustaa Israelia ja rohkenee erottua puolueensa valtavirrasta. Näitä poliitikkoja ei ole liikaa ja he ansaitsevat niin arvostuksemme kuin esirukouksemmekin.

—

Voit katsoa Kansallisarkistossa 18.11.2020 pidetyn K.-A. Fagerholm -palkinnon ja Suomen ja Israelin 70-vuotisten diplomaattisuhteiden juhlaseminaarin alla olevasta videosta, jolla puhuvat (tässä järjestyksessä) Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva, Suomi-Israel Yhdistysten Liiton puheenjohtaja Risto Huvila, K.-A. Fagerholmin tyttärentytär Tea Kekkonen, palkinnonsaaja kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Mika Niikko, kansanedustaja Peter Östman, Israelin suurlähettiläs Hagit Ben-Yaakov, Suomen Israelin-suurlähettiläs Kirsikka Lehto-Asikainen ja ulkoministeriön Afrikan ja Lähi-idän osaston osastopäällikkö, ent. Suomen Israelin-suurlähettiläs Leena-Kaisa Mikkola.