Miten avaat tunnelukkoja?

Kun joku sanoo pahasti, menen tahtomattanikin muutamaksi päiväksi tunnelukkoon. Tämä varmasti on aikoinaan ollut yksi syy ylipainooni. Päästäkseni pahasta olosta, söin rasvaista aurajuustoananaskinkku-pizzaa oluen kanssa.

Nykyään onneksi riittää lohtu-latte ja kroissantti. Mutta huomaan, että olen siis tunnesyöppö edelleenkin. Seuraavaksi pitää vain opetella lohdutuksen saaminen vaikkapa mustikoista, omenoista tai appelsiinista.

Kun jälleen viime viikonloppuna märehdin yhtä riitaa, facebookissa tuli vastaani oiva piirros. Siinä sanotaan englanniksi jotain tämän tapaista: ”Ota oppia koiraltasi, älä välitä mitä elämä tuo eteesi, potki ”paskan” päälle vähän ruohoa ja jatka matkaa.”

No, eihän tämä sanamuoto nyt oikein kristillinen ole, mutta kyllähän Raamatustakin löytyy samankaltaista ohjetta, kun Jeesus kehottaa Vuorisaarnassa kääntämään vihamielle vasemman posken, jos joku lyö oikealle. Vastaavasta tematiikasta Exit-yhtye on tehnyt kappaleen ”Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee”. Arvaatkin, että se on yksi lempikappaleistani.

Jotenkin meidän suomalaisten identiteettiin on tarttunut syyllistyminen, häpeä, ja kaikkien ilkeiden puheiden erityisen syvällinen märehtiminen. ”Että mitä se oikein sanoi ja mitä se nyt sillä oikein tarkoitti ja mitä minä sanoin ja mitä minä tarkoitin ja miten ihmeessä tästä nyt ikinä päästään selville vesille.”

Tästä tuli mieleeni, että onkohan sitä tutkittu, mikä yhteys suomalaisella identiteetillä onkaan siihen, että suomalaisista yli puolet on ylipainoisia…

Meidän pitäisi oppia sellaista asennetta, jossa uskotaan, että elämä kantaa – tapahtui mitä tapahtui. ”Kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää”. Jotakin joka suuntaa ajatukset tulevaisuuteen, positiiviseen elämän asenteeseen ja selviytymiseen.

Totta kai elämä pitää ottaa sikäli vakavasti, että se on lahja, jota pitää käyttää arvokkaasti ja merkityksellisesti. Ja tärkeintä elämässä on lopulta se, miten se päättyy – täydelliseen kuolemaan vai ikuiseen elämään – eli otammeko pelastuksen vastaan.

Mutta voisimme ottaa tässä välissä oman itsemme vähemmän vakavasti ja elää huolettomammin ja iloisemmin. Tai ainakin minä voisin. Erilaisia vuoria on kuitenkin tullut kiivettyä ja pitkä matka on jo takana, joten miksi viitsitin surra pieniä vastoinkäymisiä.

Ja jos en pääse tunnelukoistani eroon tässä elämässä, niin toivottavasti osaisin opettaa oikeaa asennetta edes tyttärelleni, 8-vuotiaalle tokaluokkalaiselle.

Ongelma tässä vaiheessa on se, että paha mieli purkautuu tyttärelläni vielä hallitsemattomina kiukkukohtauksina, ja sellaiset eivät sovi koulumaailmaan. Tunnelukkojen purkamiseksi hyvällä tavalla olemmekin pohtineet jonkin taistelulajin tai rumpujen soiton aloittamista. Jotakin tekemistä, missä turvallisesti voi purkaa pahaa oloa, sillä näen myös perinnöllisen tunnesyömisen riskin.

Monet vanhemmat pelkäävät heavy -musiikin kuuntelun tekevän nuoret aggressiivisiksi, mutta itselläni on oikeastaan päinvastaisia kokemuksia. Nuoret tarvitsevat vahvaa musiikkia purkaakseen pahaa oloaan. Tyttärenikin selittää jo nyt, että kovalla kuunneltu musiikki rauhoittaa hänen aivojaan. Kuulostaa oudolta, mutta se toimii.

Luulenpa, että miehillä on jopa enemmän vaikeuksia tunnelukkojen kanssa kuin naisilla, joille on usein helpompi käsitellä ahdistustaan puhumalla ja itkemällä. Toki miehillekin olisi parasta, jos löytyisi sellainen kalakaveri, jonka kanssa pystyy avautumaan. Jos sellaista ei ole, niin juttukavereita voi löytää jonkun harrastuksen parista tai seurakunnan toiminnasta.

Mutta jos ei pysty puhumaan, saati sitten edes kohtaamaan omia tunnelukkojaan, niin siihen ei ketään pitäisi pakottaa. Joskus olen paennut ahdistusta työn tekemiseen, ja silloin jää oma elämä elämättä. Parempi vaihtoehto on joku fyysinen ponnistus, luonnossa liikkuminen tai vaikka auton rassaaminen.

Koska olen itse tähän ikään mennessä tehnyt vääriä valintoja, joiden seurauksena on ollut vakavia sairauksia, tiedän kuinka tärkeää on löytää oikeita vaihtoehtoja. En yritä tuputtaa kenellekään yhtä oikeaa ratkaisua, vaan jokaisen on löydettävä omansa, jotta voi nauttia tästä Jumalan antamasta upeasta lahjasta – elämästä ilman lukkoja.