Miten kohtaan Jumalan?

Monilla meistä on tarve kohdata Jumala. Keskellä sisäistä tyhjyyttä, yksinäisyyttä, ongelmia ja voimattomuutta kaipaamme Jumalaa, joka tulisi ja auttaisi. Maailmanlaajuinen kirkko on halki historiansa antanut tähän hyvän neuvon. Se sopii meille kaikille.

Kun siis haluamme kohdata Jumalan, meidän tulee etsiä lähimmäisemme. Kristus löytyy vanhainkodeista, sairastavien ystävien luota ja vankiloista. Hän löytyy sekä yksinäisten ihmisten luota sekä sellaisten, joita kaikki karttelevat. Jeesushan opetti, että joka jakaa aikaa ja rakkautta tällaisille ihmisille, palvelee Häntä itseään (Matt. 25: 31-46). Tässä toimii ihmeellinen Jumalan valtakunnan laki: Anna, niin saat.

Meidän ei tarvitse miettiä, missä niitä ihmisiä on, joita meidän tulisi kohdata ja auttaa. Jo puhelimessamme on hyvin luultavasti sellaisia nimiä ja numeroita, joihin voisimme soittaa tai laittaa viestin. Annan vielä ohjeen: valitse sellainen nimi, josta et niin välitä. Lähesty sellaista ihmistä, joka ärsyttää ja jonka seuraa yleensä kartat.

Ehkä naapurustossa on ihmisiä, joita voisimme tervehtiä kiireettömästi? Ehkä joku jopa tarvitsisi kuuntelijaa tai auttavaa kättä? Tai ehkä joku sukulaisemme, johon emme ole pitäneet aikoihin yhteyttä, kaipaisi yhteydenottoamme?

Kristuksemme opettaa käytännönläheistä ja toisille suuntautuvaa kristillistä elämää. Hän olettaa ja odottaa, että Hänen rakkautensa pääsisi meidän kauttamme esiin kärsivälle maailmalle. Voisiko olla jopa niin, että kun lakkaamme miettimästä omia ongelmiamme ja yksinäisyyttämme ja käymme tapaamassa sairasta sukulaistamme, omakin elämämme kohenee? Voisiko olla niin, että sisimpämme alkaisi hehkua Kristuksen lämpöä jakaessamme pienistä eväistämme toisille? Kun annan, minulle annetaan. Kun kohtaan, minut kohdataan?

Missään muualla kristitty ei näe omaa syntisyyttään niin selvästi, kuin rakastaessaan toisia. Vasta silloin, kun itsekeskeinen hengellinen pönötys vaihtuu palvelevaan rakkauteen, huomaamme, miten vaikeaa on antaa itsestään muille. Sekin kokemus vie meitä Ristin juurelle kohtamaan Vapahtajaa. Olisiko kristillisen elämän kiertokulku tällainen: Vapahtajan luota lähimmäisiä palvelemaan ja takaisin Vapahtajan luokse?

Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.