Mooses ja Jeesus jouluvertailussa

Mistään muusta evankeliumista ei löydy niin montaa suoraa VT:n lainausta, kuin Matteuksen evankeliumista. Joku on laskenut, että sieltä niitä löytyy yhteensä 44.  Markuksen evankeliumissa tällaisia suoria lainauksia on 18, Luukkaalla 19 ja Johanneksella 12. Jo Jeesuksen syntymäkertomuksessa löytyy aika monta kertaa lausahdus, ”Näin kävi toteen, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana…” (Matt. 1:22–23; 2:15, 23.)

Meille tehdään selväksi, että Jeesuksen mission toteutuu alusta asti juuri niin kuin on kirjoitettu vuosisatoja aiemmin. Tämän lisäksi evankeliumissa Jeesus on kääritty VT:n esikuviin. Nyt joulun alla on ajankohtaista verrata Jeesuksen syntymää siihen, mitä Raamattu kertoo Mooseksen syntymästä. Molempien poikien syntymään kuului ratkaisevalla tavalla nuori neito nimeltään Mirjam – Mooseksen hengenpelastajasisko ja Jeesuksen äiti. Faarao käski teloittaa kaikki heprealaisille syntyvät poikavauvat. Herodes Suuri käski teloittaa kaikki Betlehemissä viimeisen kahden vuoden aikana syntyneet poikavauvat. (Matt. 2:16; Ex. 1:22.) Enkeli sanoi näyssä Joosef-isälle: ”Pakene Egyptiin… Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.” Sama kohtalo oli Mooseksella: ”Kun farao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faraota pakoon.” (Ex. 2:15.)

Yhtäläisyydet jatkuvat. ”Kun Herodes oli kuollut…” (Matt. 2:19.) ”Egyptin kuningas kuoli.” (Ex. 2:23.) Herran enkeli sanoi Joosefille Egyptissä: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Is­raelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet.” (Matt. 2:20.) Herra sa­noi Moosekselle Midianissa: ”Palaa Egyptiin. Kaikki, jotka tavoittelevat henkeäsi, ovat jo kuol­leet.” (Ex. 4:19.) Joosef otti lapsen ja vaimonsa ja palasi takaisin Israeliin. (Matt. 2:21.) Mooses otti mu­kaan­sa vaimonsa ja lapsensa ja palasi Egyptiin. (Ex. 4:20.)

Näiden selvien yhtäläisyyksien lisäksi Matteuksen evankeliumi resonoi herkästi aikansa juutalaisen perimätiedon kanssa. Seuraavaksi sukellamme tähän tulkintamaailmaan. Josefus Flavius, juutalainen historioitsija 1. vuosisadalta, kertoo, kuinka juutalaisessa kansanperinteessä ajateltiin (tai ainakin jotkut ajattelivat) Mooseksen syntymästä. Seuraava selonteko perustuu siihen, mitä Josefus kirjoittaa teoksessaan Juutalaisten historia, 2. kirja.

Tämän vanhan kertomuksen mukaan Egyptin orjuuden ikeen alla eli heprealainen pa­ris­kun­ta, Amram ja Jokebed. Eräänä päivänä Jokebed huomasi olevansa raskaana. Isä-Amram oli peloissaan ja rukoili Jumalan apua. Nimittäin kaikille heprealaisille poikavauvoille oli julistettu kuolemantuomio. Sydänyönä Jumala puhutteli ahdistunutta Amramia unessa. Hän kehotti Amramia olemaan rohkea. Hänen ei pitäisi pelätä epävarmaa tulevaisuutta, sillä kaikki on Jumalan käsissä. Jumala lu­pasi, että egyptiläiset eivät löytäisi Amramin ja Jokebedin poikavauvaa. Nähtyään tä­män jumalallisen näyn Amran kertoi asiasta vaimolleen Jokebedille.

Tämä kertomus tuo mieleen sen, kuinka Joosef pelkäsi huomattuaan Marian olevan raskaana. Hän painiskeli yötä myöten asian kanssa. Yöllä Herran enkeli ilmestyi hänelle ja antoi rohkaisun sanan. ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” (Matt. 1.)

Mutta miksi farao ja Herodes Suuri järjestivät tuollaiset lapsimurhat? He pelkäsivät valtansa puolesta. Evankelista Matteus kertoo, että Herodes Suuri pelkäsi Messiaan syntymää. Kansan syvissä riveissä odotettiin Messiasta, Daavidin poikaa, todellista hallitsijaa. Herodes Suuri ei kuulunut Daavidin sukuun. Hän ei ollut edes juutalainen. Hän oli taustoiltaan idumealainen. Tämän lisäksi hän oli saanut valtansa Rooman keisarilta – ei Herralta. Idän viisaat tietäjät kertoivat Herodekselle, että nyt olivat koittaneet kauan odotetun ”juutalaisten kuninkaan” syntymäpäivät. ”Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä.” (Matt. 2:3.) Herodes pelkäsi tuota Daavidin suvusta nousevaa vesaa niin paljon, että hän järjesti Betlehemiin pakkoabortin kaikille poikavauvoille.

Josefuksen kertoessa perimätietoa Mooseksen syntymästä, hän mainitsee mielenkiintoisesti faraon pelänneen heprealaisten joukosta nousevaa, odotettua pelastaja-poikaa. Näin Josefus kirjoittaa:

”Yksi Egyptin pyhistä kirjanoppineista, joka viisaasti osasi ennustaa oikein tulevaisuuden tapahtumista, kertoi Egyptin kuninkaalle, että näinä aikoina israelilaisille syntyi poikavauva, joka, jos hän selviäisi, tulisi kukistamaan Egyptin vallan, ja hän korottaisi israelilaiset. Hän tulisi ylittämään kaikki ihmiset hyveissä, ja hän saavuttaisi kunnian, joka muistettaisiin kaikkina aikoina.” (Josefus, Juutalaisten historia, 2:205.)

Tuo ”idän tietäjä” sai ennustuksellaan faraon murhaavan pelon valtaan. Heprealaispojat piti tappaa. Niitä ei saisi syntyä. Heidät piti heittää Niilin jokeen krokotiilien ruoaksi. Tuo pelastajan virka yhdistää myös Mooseksen ja Jeesuksen syntymäkertomuksia. Matteuksen evankeliumissa enkeli käskee Joosefia antamaan kohta syntyvälle pojalle nimeksi Jeesus, sillä poika ”pelastaa kansansa sen synneistä”. (Matt. 1:21.) Mooses pelasti Israelin kansan Egyptin orjuudesta, mutta Jeesus pelastaa kansansa, ja kaikki kansat, syntien vallasta, tuomiosta ja orjuudesta, ikuiselta kadotukselta.

Jeesuksen aikoina juutalaisten keskuudessa oli paljon toiveita Messiaasta. Varmasti nuo toiveet pelottivat hallitsijoita. Roomalainen Suetonius, 1. vuosisadalla, kirjoittaa näin: ”Tuona aikana eräs muinainen uskomus oli ajankohtainen Idässä. Sen mukaan Juudeasta, juuri tuona aikana, tulisivat maailman johtajat.” (Suetonius, Vespasian, 4.) Josefus antaa ymmärtää, että juutalaisten kapina Roomaa vastaan, sai kimmokkeensa tällaisesta Messias-toiveesta. Näin Josefus kirjoittaa:

’’juutalaisia kiihotti sotaan eräs epäselvä oraakkeli, joka niin ikään oli heidän pyhissä kirjoi­tuk­sissaan. Sen mukaan juuri tuona aikana heidän maastaan lähtisi joku, joka hallitsee koko maan­piiriä.’’

Varmasti nuo evankelista Matteuksen mainitsemat idän tietäjät tunsivat tuon saman toivon. Tuota toivetta, ja erityisesti sen toteutumista, Herodes Suuri pelkäsi. Tuo syntinen valehteli ja murhasi, mutta eikö hänen olisi pitänyt nähdä Jeesuksessa pelastusta, joka kuuluisi myös hänelle. Se on ironista, että syntinen pelkää pelastajaansa. Näin on varmasti tänäänkin. Ikävä kyllä. Tämän joulun hengellinen harjoitus: älä ole itsekeskeinen oman edun tavoittelija, kuten farao ja Herodes Suuri. Älä pelkää, vaikka joutuisit, niin kuin isä-Joosef pakolaiseksi, kodittomaksi ja vainotuksi. Unohda itsesi, ja keskity seimen lapseen, Vapahtajaan, Jeesukseen.