Kirjoittanut
Itse panin merkille toteamuksen, että valmistelussa lain vaikutus ihmisiin jää usein pohtimatta. Keskeiset vaikutuspohdinnot koskevat lain seurauksia elinkeinoelämälle ja teollisuudelle. Minusta priorisointi on väärä eikä vastaa valtiosäännönkään henkeä. Perustuslaissa säädetään nimittäin, että ”valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa”.
Tässä perustuslain ensimmäisen pykälän tehtäväannossa on mielestäni melkein jotakin profeetallista. Tulin ajatelleeksi niitä monia kohtia Raamatussa, jossa Jumala eri aikoina ja erilaisissa yhteyksissä sanansaattajiensa välityksellä on kehottanut huolehtimaan muukalaisista, heikoista, leskistä, lapsista ja yleensä kaikista apua ja tukea tarvitsevista.
Mitä sanottavaa Jumalalla on ollut ja on meille, jos ajattelemme ja toimimme itsekkäästi? Vastaus kiteytyy Jeesuksen sanoihin: ”Minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”
Mutta nyt siis lainvalmistelussa, ja näin ollen myös lainsäätämisessä eduskunnassa, ihmisten huomioiminen on vähäisempi kuin elinkeinoelämän ja teollisuuden huomioiminen. Mielestäni tämä on karmiva esimerkki siitä, kuinka kauas olemme loitonneet rakkaudesta Jumalaan ja kuinka rakkautemme kohteeksi on tullut maallinen mammona sen kaikissa muodoissa.
Tätä taustaa vasten tulin ajatelleeksi raamatunkohtaa, jossa todetaan ”ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee”.
Kun ensimmäisiä kertoja luin yllä siteerattua raamatunkohtaa ajattelin, että siinä asiat esitettiin väärin päin. Mielestäni piti olla niin, että laittomuus lisääntyy kun rakkaus kylmenee eikä päinvastoin niin kuin Raamatussa sanotaan. Mutta taas Raamattu tietenkin oli oikeassa.
Juridisesti oikein valmisteltu ja säädetty laki ei tietenkään edusta juridista laittomuutta. Mutta moraalista laittomuutta se voi edustaa. Historia on kerta toisensa jälkeen todistanut tästä ja aina kun niin on käynyt, ovat ihmiset ja varsinkin heikossa asemassa olevat ihmiset kärsineet. Näin käy siksi, että moraalisessa laittomuudessa on kyse arvojen joko unohtamisesta tai tarkoituksellisesta syrjäyttämisestä. Se mikä on oikein ja väärin ei enää ratkaise sitä, miten toimitaan. Ja kun ei ole arvoja, itsekkyys voimistuu, maailma toimii enemmän ja enemmän vahvimpien ehdoilla ja rakkaus niin Jumalaa kuin kanssaihmisiä kohtaan kylmenee.
Joskus muistutus uhkaavasta moraalin ja rakkauden jääkaudesta voi tulla yllättävältä taholta. Nyt se tuli Itä-Suomesta väitöskirjan muodossa.
