Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” Matt. 11:30.
Jeesus puhui osallisuudesta kuormaansa, joka on hänen ikeellään sekä kevyt että hyvä kantaa. Samalla hän puhui rististä, joka on otettava joka päivä harteilleen, jos haluaa kulkea hänen jäljessään. Raamatussa mainitaan paradoksaalisesti – jälleen kerran – lepo ja kärsimys yhtä aikaa, päällekkäin ja toisiaan pois sulkematta. Sana maalaa eteemme samaan aikaan rakastavan Isän, joka tahtoo joka hetki parastamme, ja toisinaan pimenevän tien, jolla kivulla huudetut kysymykset katoavat tuuleen.
Ehkä meidän katsantokantamme on joskus liian kapea – sanoisinko inhimillinen? Näemme erilaiset elämän haasteet, jotka pitäisi ylittää, ja oletamme, että niiden jälkeen koittaa se varsinainen elämä isolla E:llä. Mutta Jumala taitaa katsoa elämäämme eri vinkkelistä. Hän valmistaa meitä kutsumukseemme tätä elämää ajatellen – ajatellen niitä lukemattomia lähimmäisiämme, jotka odottavat Jumalan yhä alemmaksi vuotavaa armoa ja rakkautta, joka tavoittaa syvimmissäkin syövereissä uivan ihmisen. Miten me voisimme jakaa sitä, jos emme ole itse nähneet tai etenkään kokeneet elämän syvimpiä kuiluja?
Samalla Jumala valmistaa meitä taivasta varten. Hänellä on suunnitelma, jota kapeat ajatuksemme eivät voi mitenkään tavoittaa. Me näemme seuraavan päivän ahdistavat haasteet, mutta Jumala näkee iankaikkisuusperspektiivistä koko elämämme ja sen kasvun, joka taitaa tapahtua useimmiten kivun ja pienentymisen välityksellä.
Meidän kesämme on siis kulunut mahdottomien haasteiden parissa. Olemme loppuun palaneita, välillä toivottomia ja näköalattomiakin. Ja silti tässä kaiken keskellä aina silloin tällöin muistamme Jumalan, joka on luvannut pitää meistä huolta – riippumatta siitä, olemmeko osanneet suunnistaa joka risteyksessä oikein tai elää elämäämme vapaina niistä kiinnikkeistä, jotka tekevät meistä perin pohjin ihmisiä.
Muista siis Jumala. Tuntuu nololta sanoa, mutta tämä on jälleen minun ja meidän tämän kesän läksymme. Muista Jumala silloin, kun kaikki tuntuu hajoavan, kun asiat luisuvat vain huonompaan suuntaan eivätkä näkymät tulevaisuuteen houkuta. Hengitä syvään, sulje silmäsi ja muista, että Jumala toimii juuri nyt sinun parhaaksesi. Hän tietää kuristavat, elämää kolhivat rajoitteesi ja epäterveet tapasi toimia kriisitilanteissa. Ja silti hän vaikuttaa aktiivisesti sinun parhaaksesi. On hyvä muistaa sekin, että hänen toimivaltansa, keinonsa ja voimansa eivät lopu kesken.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
