Mukaudunko vai muutunko?

”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”(Room.12:1,2)

Nuo Paavalin kirjoittamat sanat ovat Roomalaiskirjeen luvun 12 kaksi ensimmäistä jaetta. Ne eivät voisi olla enää yhtään ajankohtaisemmat. Kiinnitän erityistä huomiota jakeeseen kaksi: Älkääkä mukautuko. Mukautuko sana on kreikan kielessä syskhematidzesthe – se tarkoittaa sekä mukautumista että sopeutumista johonkin. Paavali siis varoittaa uskovia olemaan sopeutumatta maailmanajan mukaiseen menoon.

Kolminkertainen muutosprosessi

Paavali jatkaa: Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Tähän lauseeseen sisältyy yllättävän paljon kiinnostavia ja tärkeitä vivahteita. Muuttukaa sanan taustalla on ilmaisu metamorfusthe. Sana viittaa muodonmuutokseen, toisen muodon ottamiseen. Se tarkoittaa ensisijaisesti ihmisen sisimmästä lähtevää muutosta, joka tulee näkyviin hänen ulkoisessa olemuksessaan. Uudistus sanan pohjana on puolestaan ilmaisu anakainosei, joka esiintyy vain kristillisessä kirjallisuudessa ja merkitsee laadullisesti uutta. Tutkiaksenne sana juontaa juurensa ilmaisusta dokimadzein. Tuo sana ilmaisee pahan poistamista ja hyvän esiin tuomista.

Paavali nostaa siis yhdessä ainoassa lyhyessä lauseessa peräti kolme kertaa esiin samankaltaisia ilmaisuja – sisimmän muutos, laadullinen uudistuminen ja hyvän esiin tuominen. Kyseessä täytyy olla äärimmäisen tärkeä asia. Paavali kehottaa kristuksen omaa siis kolminkertaisesti muuttumaan maailmanajan keskellä ja nimenomaan parempaan suuntaan. Tässä kohden joudun nöyrälle paikalle. Voisin esittää itselleni seuraavan kysymyksen: Miten meni noin niinku omasta mielestäsi? Tuo sama kysymys tekisi mieleni esittää tämän päivän kristillisille seurakunnillekin. Olenko minä ja olemmeko me mukautumassa ja sopeutumassa ajan menoon ja ajan henkeen vai muuttumassa mielen uudistuksen kautta parempaan suuntaan?

Mukautuminen ja sopeutuminen eksyttävät

Miten tuo mukautuminen tai sopeutuminen sitten voivat näkyä? Paine klassista kristinuskoa puolustavan henkilön tai seurakunnan ympärillä kasvaa koko ajan. Milloin pyritään hiljentämään kyseinen henkilö, milloin viemään määrärahat väärää näkemystä edustavalta taholta. Paine saa osan valituistakin mukautumaan ja sopeutumaan ajan henkeen. Väri vaihtuu seuran mukaan kuin kameleontilla. Oma ja toisen ihmisen kokemus nousee arvoon arvaamattomaan.

Mukautuminen ja sopeutuminen johtavat kuitenkin huomattavasti vakavampaan ilmiöön. Jumalan Sanan ja tahdon mukauttamiseen ja sopeuttamiseen. Siis siihen suuntaan, mihin enemmistö sitä kulloinkin haluaa taivutella ja venytellä. Ongelmana on vain se, että kun sille polulle on lähdetty, ei siltä polulta ole enää paluuta. Mihin raja lopulta vedetään? Milloin Jumalan tahtoa on venytetty liikaa? Ja mikä Jumalan tahto tai Sana mahtaa enää olla kyseessä, jos ihminen päättää siitä ja sen sisällöstä. Ihminen on korottanut itsensä epäjumalan asemaan. Raamattu joutaa nyt roskakoriin. Siitä on tullut ihmisten oma luomus. Ajan hengen kuvajainen.

Ei tarvita enää Jumalan pelastussuunnitelmaa. Ihminen on mukauttanut ja sopeuttanut siitä omanlaisensa – itselleen paremmin sopivan ja mieluisan version. Ei tarvita enää Jumalan luomaa perhemallia, ihminen on mukauttanut ja sopeuttanut siitäkin mieluisensa. Mukauttamisen ja sopeuttamisen hengessä romukoppaan joutavat myös sanat synti, armo, lunastus, pelastus, anteeksianto, katumus, pyhitys, mies, nainen ja monta monta muuta teologista avaintermiä. Ihminen tavoittelee onnea ja vapautta riisumalla Jumalan Sanan pakkopaidan yltään.

Sama houkutus piileskelee seurakunnissakin. Julistusta pehmennetään, jotta kukaan ei nyt vaan vahingossakaan loukkaantuisi, mutta eipä kyllä kukaan muutukaan. Opillista linjaa lavennetaan, jotta valtion antama rahoitus ei katoaisi. Samalla kuitenkin toiminnan ydin ja sen tarkoitus katoavat. Kristillinen seurakunta muuttuu hengelliseksi samamielisten klubikerhoksi. Inhimillinen kokemus, olipa kyseessä melkeinpä mikä tahansa, oikeutetaan väärinymmärretyn rakkauden nimissä. Omat poikkeavat valinnat oikeutetaan omalla kokemuksella tai pahimmillaan Pyhän Hengen henkilökohtaisella ilmoituksella, vaikka Jumalan Sana selvästi sanookin toisin. Sen sijaan, että seurakunnan tavoitteena olisi ihmisten muuttuminen, muututaankin ihmisten suuntaan. Mukautumisen vaara on todellinen. Siihen on helppo taipua, kun oikein aggressiivisesti kimppuun käydään. On helpompaa vaieta ja alistua kuin seistä selkä suorana ja pitää kannasta rohkeasti kiinni. Mikään ei kuitenkaan ole surullisempaa kuin menettää oma sielunsa ja uskonsa ydin. Kuinka siltä voi sitten välttyä?

Kristityn vastalääke mukautumisen tartuntaan

Käännän esiin kolikon valoisamman puolen. Miten Paavali kehottaa meitä toimimaan tämän maailmanajan keskellä? Palaan Roomalaiskirjeen luvun 12 jakeeseen kaksi: Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Muistatko vielä tuosta jakeesta löytyvät aiemmin mainitsemani kolme sanaa? Kertaan ne vielä lyhyesti.

1. Muuttukaa – Metamorfusthe, joka viittaa muodonmuutokseen, toisen muodon ottamiseen, ihmisen sisimmästä lähtevään muutokseen, joka tulee näkyviin hänen ulkoisessa olemuksessaan.
2. Uudistuksen – Anakainosei, merkitsee laadullisesti uutta.
3. Tutkiaksenne – Dokimadzein, ilmaisee pahan poistamista ja hyvän esiin tuomista.

Jumalan tahdon mukaiseen elämään vaaditaan jatkuvaa sisimmän muutosta. Toisin sanottuna rohkeutta uida vastavirtaan. Luopua kameleontin väriä vaihtavasta ominaisuudesta ja tunnustaa rohkeasti Golgatan ristin verenpunaista väriä. Miten yksilöuskova tai maallistunut seurakunta voi saada käyttöönsä nuo kolme merkityksellistä sanaa? Pitääkö palata 60-luvun lakihenkiseen tulikiven katkuun? Omavanhurskaaseen hampaat irvessä yrittämiseen? Olla jatkuvasti epävarma pelastuksestaan? Oliko silloin kaikki niin paljon paremmin?

Jumala tahtoo elämämme muuttuvan Hänen sanansa mukaiseksi. Hän ei halua johtaa meitä vain pelastukseen ja jättää sitten meitä yksin omien ongelmiemme kanssa. Hän haluaa muovata meitä pyhityksen kautta. Avain pyhitykseen alkaa paljastua esimerkiksi Paavalin Filippiläiskirjeestä. Luku 2 ja jakeet 12 ja 13: Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Jumala on se, joka teissä vaikuttaa. Jumala. Jos Jumala kerran vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, miksi sitten me ihmiset ja myös seurakunnat toisinaan niin vähän muistutamme Häntä? Jos ihminen nousee kapinaan Hänen Sanaansa kohtaan, ei Jumala pääse vaikuttamaan ihmisen sisimmässä, koska ylpeys ja epäjumalapalvonta on Hänen sijaansa korotettu alttarille. Ihminen, joka lankeaa tottelemattomuuteen eikä suostu siltä tieltä palaamaan, alkaa paatua. Hän alkaa vähä vähältä hyväksymään enemmän ja enemmän synnin vallan alaisuutta omassa elämässään. Tästä varoittaa Paavali Efesolaiskirjeen neljännessä luvussa. Jakeesta 17 jakeeseen 19: Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.

Onneksi Paavali tarjoaa vastalääkkeen mukautumiseen jakeissa 20-25: Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa: että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. (Ef.4:20-25)

Julistetaan rohkeasti ja rakkaudella Jumalan Sanaa sellaisena kuin se on. Pysytään Sanassa ja rukouksessa ja ollaan valmiita uudistumaan ja muuttumaan mieleltämme ja teoiltamme siihen suuntaan, mihin Jumala meitä sanassaan ohjaa. Silloin meille paljastuu mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.