Kirjoittanut
Post-doc tutkija Helsingin yliopistossa ja opettaja IK-opiston Helsingin kampuksella.NetFlixistä löytyvä sarja Black Mirror maalaa ahdistavia kuvia siitä, millainen rooli teknologialla saattaa olla lähitulevaisuudessa.
Erään jakson alussa nainen herää yksin tyhjästä asunnosta. Tietämättä missä hän on tai kuka hän on, hän lähtee ulos. Asuntojen ikkunat ja kadut ovat täynnä ihmisiä, mutta he ovat hiljaa, eivätkä vastaa hätääntyneen naisen avunpyyntöihin. Sen sijaan he kuvaavat naista kännyköillään tämän säntäillessä ympäriinsä kauhusta suunniltaan, pelottaviin asuihin pukeutuneiden olentojen jahdatessa häntä pyssyjen ja kirveiden kanssa.
Nyt seuraa juonipaljastuksia. Lopussa katsojalle selviää, että kyseessä on vankien rankaisemiseen suunniteltu oikeuspuisto ja sen päivittäinen ohjelmanumero. Nainen on tuomittu osallisuudesta pienen tytön murhaan. Hänen muistinsa tyhjennetään joka yö, ja joka aamu hän herää samasta asunnosta. Pelottavat olennot olivat puiston työntekijöinä toimivia näyttelijöitä, ja luurit ojossa naista seuraavat ihmiset puiston turisteja.
Vankien kohtelusta on tehty koko perheen viihdettä. Naisen elinkautinen, jokapäiväinen rangaistus perustuu henkiseen kidutukseen. Se on pirullinen yhdistelmä pelottelua, sosiaalista eristämistä sekä massojen töllistelyä ja pilkkaa. Jakso alleviivaa, miten tehokas nöyryytyksen väline nykyteknologia on.
—————-
Jeesuksen viimeisiä hetkiä kuvaavat elokuvat alleviivaavat usein ristinkuoleman fyysistä kärsimystä. Me länsimaalaiset emme ole kasvaneet kunnian ja häpeän kulttuurissa. Etenkin meidän tasa-arvoon ja alastomuuteen tottuneiden suomalaisten on vaikea saada kiinni Jeesuksen nöyryytyksen mittakaavasta.
Juutalaiset kyllä tiesivät, millainen mies messias olisi. Uusi Daavid, joka miekka veressä ajaisi tiehensä Israelia jo lähes sata vuotta kyykyttäneet roomalaiset.
Matkalla pääsiäisjuhlille Jerusalemiin opetuslapset tajuavat, että Jeesuksen ja sikäläisten kirkkoherrojen välit alkavat olla sen verran kireät, että jonkinlainen kahina on väistämätön. Ehkä vallankumous nyt viimein toteutetaan. Jeesuksesta tehtäisiin kuningas. Ehkä Jumala lähettäisi enkelinsä avuksi taisteluissa roomalaisia vastaan.
Kun Jerusalemin temppeli alkaa näkyä atmosfäärissä, Jaakob ja Johannes haluavat varmistaa ministerinsalkkunsa tulevassa hallituksessa. He kysyvät Jeesukselta, että sitten kun sinä pääset vallankahvaan kiinni, voidaanko me kaksi olla tärkeysjärjestyksessä sinusta seuraavat? Saadaanko paikat heti sinun ylhäisyytesi oikealta ja vasemmalta puolelta?
Muutkin opetuslapset haluavat osoittaa johtamiskykynsä ja proaktiivisuutensa. Kun aseistettu vartijajoukko marssii Getsemaneen pidättämättään Jeesusta, Pietarin tuppi rapisee.
Mutta taivaat eivät avaudu. Apokalyptistä taistelua ei tule. Lopputulos on farssi.
—————-
Yön ajan kuningasta juoksutetaan arvonsa tuntevien virkamiesten naureskeltavana. Aamulla sotilaat pukevat hänet purppuraviittaan ja askartelevat Jeesuksen päähän haavoittavan kruunun, sylkevät ja kumartavat häntä vuorotellen. Auringon noustessa messias hoipertelee kuin rampa härkä ikeen alla kohti kruunajaisiaan.
Pääkallonpaikalla kuningas korotetaan. Hovipalvelijat asetetaan Jeesuksen oikealle ja vasemmalle puolelle (eli siis Jaakobin ja Johanneksen kaipaamille paikoille). Pään ylle aseteltu tiedote informoi ohikulkijoita, että tässä nyt roikkuu munasillaan se maailmanloppua ennustanut peräkylän raksamies, joka kuvitteli uhmaavansa kaikkivaltiasta keisaria.
Että oliko vielä muitakin messiasehdokkaita? Rohkeasti esiin vaan, vielä on mäellä tilaa. Jeesuksen juutalaiset äänestäjätkin muistavat viimeistään nyt, että puuhun ripustettu on Jumalan kiroama, ei Jumalan voideltu.
Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin Paavali kirjoittaa kreikkalaisten pitävän ristin sanomaa hulluutena. Ihan ymmärrettävää. Ei kai kukaan järkevä ihminen ajattele – eikä varsinkaan teologisesti oppineet – että täydellisen viisaan universumin Luojan käsikirjoittama pelastushistoriallinen eepos voisi kulminoitua tällaiseen B-luokan kohtaukseen?
Tätä kohtausta me tänään muistelemme.
Teksti on pidennetty versio Radion Dein päivän kolumnista. Lari Launosen radiokolumneja kuullaan Radio Deissä aina joka toinen perjantai klo 8.45 ja 12.50.
