Kirjoittanut
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja voimavarakeskeinen työnohjaajaViime sunnuntaina vietimme seurakunnassamme ehtoollista. Tällä kerralla palanen ehtoollisleipää ja pieni viinipikari jaettiin meille penkkeihin, nautittavaksi myöhemmin yhdessä, yhtä aikaa. Kirkkosali oli täynnä, ja kesti tovin, ennen kuin jokainen oli saanut ehtoollisvälineet käteensä. Istuimme hiljaisuuden vallitessa odottaen, että tilaisuuden johtaja antaisi meille luvan syödä leivän ja juoda viinin.
Salin hiljaisuudessa oli jotakin pyhää. Penkeissä istui sata erilaista elämää: unelmia, toiveikkuutta, iloa, läheisyyttä, mutta myös koettelemuksia, pelkoa, sairautta ja menetyksen kipeyttä. Hiljaisia rukouksia kohosi Hänelle, joka oli näkymättömänä läsnä ja joka oli salaisella tavalla läsnä myös leivässä ja viinissä, joita pidimme käsissämme. Noihin yksinkertaisiin elementteihin kätkeytyi enemmän kuin ihmisjärki koskaan kykenee ymmärtämään: murtuminen, joka parantaa ja eheyttää, kuolema joka tuo elämän.
Joitakin vuosia sitten Ylen kanavilla nähtiin televisiosarja Broken, joka kertoi pohjoisenglantilaisessa pikkukaupungissa seurakuntalaisiaan palvelevasta katolisesta papista, Isä Michael Kerriganista. Suomessa sarjaa esitettiin nimellä Särkynyt enkeli, joka tuntui nostavan keskiöön Isä Michaelin elämän ja tarinan. Suomennos ei kuitenkaan onnistunut kuvaamaan sarjan rikasta ja syvää kokonaisuutta. Englannin kielen sana broken merkitsee murrettua tai murtunutta, ja murtuneisuutta ja särkyneisyyttä löytyi kaupungin kaikkien talojen seinien sisältä, ammatista ja yhteiskuntaluokasta riippumatta. Ja kaiken tuon murtuneisuuden keskellä kulki näkymättömänä Hän, joka murrettiin, jotta meillä olisi elämä.
Seuratessani sarjaa ja sen monia ihmiskohtaloita keskiöön tuntui nousevan ehtoollinen ja sen merkitys murretun Kristuksen läsnäolona murtuneiden ihmisten elämässä. Minulle sarjan koskettavimpina kohtauksina jäivät mieleen hetket, joissa Isä Michael jakaa ehtoollista seurakunnalleen. ”The body of Christ”, sanoo hän yhä uudelleen jakaessaan ehtoollisleipää jonossa yksitellen eteensä astuville seurakuntalaisille. Ihmisille, joiden elämä on monin eri tavoin murtunutta ja särkynyttä – niin kuin on ehtoollista heille jakavan papin omakin elämä. Siinä murtunut jakoi murrettua murtuneille. The body of Christ – Kristuksen murretun ruumiin osallisuus.
Jos olento jostakin ulkoavaruudesta yhtäkkiä ilmestyisi keskuuteemme, hän kummastelisi varmasti sitä, miten täysin erilaisilla ihmisillä maapallon eri kolkissa näyttäisi olevan sama outo tapa. He kokoontuvat säännöllisesti yhteen syömään ja juomaan jotakin, mikä ei mitenkään pysty sammuttamaan heidän nälkäänsä ja janoansa. Tuota samaa, pienestä leivänpalasesta ja pikkuruisesta maljasta viiniä koostuvaa ateriaa vietetään niin vaatimattomissa, nuhruisissa kokoontumistiloissa kuin loisteliaissa kirkkorakennuksissakin. Ihmiset jakavat niitä toisilleen sairasvuoteiden äärellä. Kaikki he tuntuvat jakavan myös jonkin yhteisen ymmärryksen, yhteisen kielen, joka liittyy noihin salaperäisiin elementteihin.
Murtunut jakaa murrettua murtuneille. The body of Christ – Kristuksen murretun ruumiin osallisuus. Ehtoollisella ollaan seurakunnan salaisuuden ytimessä: murtuminen, joka parantaa, kuolema joka tuo elämän. Otatko sen vastaan?
