Kirjoittanut
Radio Dein päätoimittajaTänä vuonna muuttuu kirkon johto sekä ylhäältä että alhaalta. Seuraava sukupolvi täyttää kirkon vaikutusvaltaisimmat virat, kun nyt valitaan seuraava arkkipiispa ja sen jälkeen Helsingin piispa sekä
kirkkohallituksen kansliapäällikkö ja kirkon ulkoasiain osaston johtaja.
Ensi syksynä on seurakuntaneuvostoissa odotettavissa vielä rajumpaa nuorennusleikkausta, kun 16 -vuotiaatkin pääsevät ensimmäisen kerran äänestämään 18 vuotta täyttäneitä ehdokkaita. Paljon uusia ihmisiä tekee töitä kirkon hyväksi uudella innolla ja ehkäpä uusilla ajatuksilla.
Mutta muuttuuko kirkko ja mihin suuntaan? Kun valtamedia kirjoitti arkkipiispavaaleissa uudistajista, tarkoitti se aina samaa kuin homoparien siunauskaavan hyväksyminen. Sekö nyt sitten olisi se odotettu muutos kirkossa ja toisi ihmiset kirkkoon? Perinteistä raamatunkäsitystä puolustavat ehdokkaat puhuivat paljon merkittävämmästä muutoksesta, vaikka sitä ei lööppeihin nostettukaan. He puhuvat kansankirkosta ja vapaaehtoistyön vahvistamisesta. Uskosta, josta pitää puhua kansanomaisesti kansan keskellä eli mediassa.
Uskon, että Jumala kääntää Sanansa mukaisesti pahan hyväksi eli kirkon jäsenmäärän väheneminen ja taloudelliset vaikeudet kirkon parhaaksi, sillä nyt motiiveista riippumatta kaikkien on panostettava tavoittavaan työhön. Muistan, kun seurakuntaneuvostossa esitin perustehtäviin lisättäväksi evankelioinnin. Sitä ei voinut kuitenkaan erikseen mainita, koska se kuuluu kaikkiin tehtäviin. Hurskas ajatus, mutta se ei enää riitä, kun kirkko ei kohtaa kaikkia seurakuntalaisiaan. Kun tarpeeksi moni ei enää kuulu kirkkoon, niin uuspakana käsite on helpompi yleisestikin hyväksyä ja ryhtyä toimeen, evankeliointiin ihan uusin keinoin.
Itse olen viime aikoina ollut turhautunut mahdollisuuksiini vaikuttaa seurakunnassa ja pohtinut, että jos ei voi muuttaa yhteisöä oman mission näköiseksi, niin pitäisikö siirtyä sellaiseen yhteisöön, joka paremmin sitä vastaa. Kuinka monta kertaa kannattaa iskeä päätään seinään? Vanha lähetystyöntekijä vastasi minulle: ”77 kertaa ja rukoillakin pitäisi”. Me seurakuntalaiset voimmekin tuoda muutoksen kirkkoon myös alhaalta ylöspäin. Kyse on emergensistä eli siitä, että vanhaan järjestelmään kohdistuu paljon erilaisia vaikutuksia, jotka muhivat sen sisällä ja lopuksi syntyy uutta, jota kukaan ei voi etukäteen ennustaa tai hallita. Varmasti kirkon uusi johto ja uudet luottamushenkilöt tuovat oman vaikutuksensa ja siihen soppaan kannattaa kaikkien tuoda omat mausteensa. En vielä laitakaan hanskoja naulaan vaan vedän ne käteeni ja lähden kylvötöihin. Lähde sinäkin muuttamaan kirkkoamme – yhdessä oikeaan suuntaan.
