Muuttuva kirkko tarvitsee viisaita johtajia

Viime viikolla Global Leadership Summit (GLS) johtajaseminaarissa totesin jälleen saman, minkä olen useasti kuullut aikaisemminkin eri vertailuissa: amerikkalaiset osaavat leadershipin” eli ihmisten johtamisen kun taas Suomessa johtajat keskittyvät perinteiseen ”managementiin” eli asioiden hallinnointiin. Amerikkalaiset eivät puolestaan pidä hallintojohtamista todellisena johtamisena oikeastaan lainkaan, koska sen katsotaan olevan itsestäänselvyys osana johtamistaitoja.

GLS-seminaarin kehittäjä, pastori Bill Hybels yksinkertaisti asian niin, että johtajan päätehtävä on viedä porukka pisteestä A pisteeseen B. Ensin visioidaan tulevaisuus, sitten innostetaan työntekijät mukaan. Prosessin eli muutoksen aikana ohjataan, valvotaan ja innostetaan, jotta kaikki pääsevät perille. Esimerkkinä Hybels käyttää Moosesta, joka johdatti kansansa Egyptin orjuudesta luvattuun maahan.

Juuri ”leadesrship-johtajuuden” puute näinä vaikeina aikoina kostautuu meille suomalaisille. Meitä ei auta, että insinöörit osaavat kehittää hyviä prosesseja ja johtajat johtaa asioita. Nyt tarvitaan karismaattisia, viisaita, mutta kuitenkin nöyriä suunnannäyttäjiä, niin politiikassa, liike-elämässä kuin kirkossakin.

Johtajana oleminen on vaikeaa, koska laivan kulkeutuminen väärään suuntaan tai matkanteon nytkähteleminen johtuu oikeastaan aina johtajasta. Johtaja on toki syytön siihen, miten ulkopuoliset olosuhteet ja maailma muuttuvat. Mutta hyvä johtaja osaa ennakoida ainakin jossain määrin myös muutoksia ja vaikka ei osaisikaan, ainakin hän tekee nopeasti muutoksia laivansa kurssiin.

Mahdoton yhtälö on Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Esimerkiksi seurakuntien rakenneuudistuksen läpivieminen kirkon hallinnossa vie kaikkine lakimuutoksineen yli kymmenen vuotta. Siinä vaiheessa, kun uudistus on valmis, maailma on ehtinyt muuttua siinä määrin, että on aika valmistella seuraava muutos.

Liike-elämässä sentään pystyy joustavasti vaihtamaan strategiaa.

Silti jo pienessäkin yrityksessä vallitseva yrityskulttuuri eli tapa toimia on yllättävän vahva ja se pyrkii viemään kaiken energian. Asioiden muuttaminen vaatii vastavirtaan kulkemista ja joukkojen dynaamista johtamista.

Hewlett Packardin entinen pääjohtaja Carly Fiorina kertoi GLS -seminaarissa, että monessa yrityksissä asioiden ja toimintojen uudelleenorganisointi on valheellista lumetoimintaa, koska kipeitä ratkaisuja ei uskalleta tehdä. Valheellisuus johtuu siitä, että kaikilla on muutosta tehdessä olo, että nyt tehdään ja tapahtuu. Isot yritykset esimerkiksi jakaantuvat tytäryhtiöihin ja muutaman vuoden päästä ne taas fuusioituvat. Mutta niin sanotuista uudistuksista ja näennäisestä tekemisestä huolimatta todellinen ongelma ei poistu eivätkä kokonaiskustannukset muutu. Muutos pelkän muutoksen vuoksi ei pelasta hukkuvaa laivaa.

Todelliset ongelmat evankelis-luterilaisessa kirkossa ovat tulleet vahvasti esiin seurakuntavaalikamppailussa. Toivottavasti nyt kun vaalit ovat ohi, voidaan nuolla taistelussa tulleet haavat, etsiä yhteyttä ja yhteistyössä pohtia, miten tulevaisuuden kirkkoa rakennetaan.

Kirkko keskittyy nyt monella tasolla uudelleen organisointiin. Kevennettyä byrokratiaa ja notkeaa organisaatiota se tarvitsisikin. Mutta onko uusi seurakuntayhtymärakennemalli, jossa kaikki seurakunnat pakotetaan seurakuntayhtymiin, byrokratian purkamista vai sen lisäämistä?

Kirkolliskokouksessa hylättiin jälleen viime viikolla henkilöseurakuntia koskeva edustaja-aloite. Eli valmisteilla oleva rakenneuudistus ei edelleenkään ota mitenkään rakenteellisesti kantaa kirkon skismaan liberaalien ja konservatiivien välillä. Riitely vaalien alla aiheutti kuitenkin jälleen tuhansien jäsenten eron kirkossa. Rakenteellisten ratkaisujen avulla voitaisiin luoda kirkkoon lisää tilaa hengittää.

Kirkkovaalien äänestysprosentin lasku noin 15 prosenttiin, kertoo karusti, että suurin osa kirkon jäsenistä ei ole kiinnostunut kirkon kehittämisestä itsensä näköiseksi, kuten vaalimainonnassa markkinointiin. Kun pieni vähemmistö käyttää valtaa enemmistön kirkollisverojen käytöstä, sitä ei voi kutsua demokratiaksi.

Auttavatko uudet rakenteet seurakuntia tavoittamaan hiljaista enemmistöä, vai onko kyse vain keisarin uusista vaatteista? Jos enemmistö jätetään nukkumaan ja vähemmistö eli vielä yhteen kokoontuva seurakunta kuihtuu tai se ajetaan erillisiin kirkon liepeillä toimiviin yhteisöihinsä, mitä kirkkoon jää? Ketkä ovat ne viisaat johtajat, jotka vievät kirkon näiden muutosten läpi, niin ettei väki vähene matkalla?

Radio Dein Johtotähti-sarjassa haastatellaan GLS-seminaarissa vierailleita suomalaisjohtajia. Jaksot Radio Dein Parempi Huomen -aamulähetyksen arkistossa.