Myrsky vesilasissa vai aiheellinen huoli?

Viime päivinä on kohistu Opetushallituksen kouluille lähettämästä Tasa-arvo on taitolaji -oppaasta. Myrsky alkoi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen jutusta, jonka mukaan ensi vuoden alusta kouluissa ei enää saisi puhua tytöistä ja pojista, jos kouluille annetut suositukset toteutuvat. Jutun ensimmäinen versio oli otsikoitu kärjistäen ja kuvavalintakin vahvisti viestiä. Opetushallitukseen alkoi tulvia raivoisaa palautetta. Somessa kuohui. Nyt-liitteen juttua versioitiin laajasti mediassa. Opetushallituksen opetusneuvos kiiruhti harmittelemaan väärinkäsitystä, jonka mukaan koulussa ei enää saisi puhua tytöistä ja pojista. Tottahan toki saa. Nyt-liite muokkasi jutustaan maltillisemman version.

Ymmärrän näkökulman, että sukupuoli on vain yksi ominaisuus. Ihminen on ensi sijaisesti ihminen sukupuolesta riippumatta. Kristuksessa ei ole miestä eikä naista. Sitä paitsi on hyvin erilaisia miehiä ja naisia. On miehiä, joilla on paljon perinteisesti feminiinisinä pidettyjä ominaisuuksia ja naisia, joilla taas on paljon perinteisesti maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia. Pidän hyvänä sitä, että sukupuolirooleja vähän ravistellaan. Olen kiitollinen, että elän Suomessa 2010-luvulla. Täällä naisella on paljon mahdollisuuksia.

Silti samaan aikaan on totta, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Sukupuolisuus kuuluu ihmisyyteen. Lähes kaikki ihmiset ovat miehiä tai naisia. Vuosittain syntyy joitakin lapsia, joiden sukupuolta ei voida määritellä.

Ei savua ilman tulta, sanotaan. Koulun johtotehtävissä työskentelevä tuttuni kertoi, että kyllä Opetushallituksen suosituksessa on rivien välissä selvä viesti. Sukupuolisuutta halutaan hälventää. Selvänä pyrkimyksenä on vähentää lasten ja nuorten jaottelua tyttöihin ja poikiin. Ja onhan tosiaan otettava huomioon mahdolliset sateenkaarinuoret, transvestiitit ja sukupuoleltaan epäselvät. Mutta miksi ihmeessä sukupuolisuus on niin iso kysymys. Miksei samanlaista tasa-arvo-ohjeistusta ole jo aikaa sitten tullut esimerkiksi suhtautumisessa kiusattuihin, eri tavoin vammaisiin, maahanmuuttajiin tai muihin vähemmistöihin, kuten romaaneihin.

Kun 1970-luvulla uudistettiin tieliikennelainsäädäntöä, virkamiesvoimin ehdotettiin ihan vakavissaan, että jalankulkijoiden pitäisi jatkossa ohittaa toisensa oikealta puolelta. Väärältä puolelta ohittaminen olisi väärin, siis rangaistava teko. Siis, mitä häh! Ehdotus ei toteutunut. Virkamieskoneiston ohjausinto oli päihittää terveen järjen. Ei ihmisten selkäytimestä nousevaa käyttäytymismallia voi ohjeistuksella tai lainsäädännöllä muuttaa.

Ehkä jotain samaa on Opetushallituksen ohjeistuksessa. Olikohan ohje ensinkään tarpeen? Arvelen, että monissa kouluissa vitsaillaan aiheeseen liittyen. Ohjeistus lyö korville arkirealismia. Jos vuosisatoja on arkikielessä puhuttu tytöistä ja pojista, kouluissa komennettu poika- tai tyttöryhmää: ”Hei pojat/tytöt siellä, lopettakaa…” Näin tapahtuu todennäköisesti jatkossakin. Eiköhän se ole kaikille itsestään selvää, etteivät kaikki koulun pojat ole syyllisiä, jos opettaja komentaa esimerkiksi viiden pojan ryhmää käyttäytymään kunnolla.

Kaleva-lehti lähetti Opetushallituksen tuoreelle pääjohtajalle Olli-Pekka Heinoselle osuvia terveisiä viime viikolla. Heinonen on kuulemma asettanut yhdeksi tavoitteekseen, että Opetushallituksessa tehdään oikeita asioita. Työsarkaa näyttäisi riittävän. Yhdyn Kaleva-lehden näkemykseen, että kouluilla varmaan on omaa ymmärrystä päättää, kuinka tyttöjä ja poikia eri tilanteissa puhutellaan. Terve maalaisjärki kunniaan.