Kirjoittanut
Kirjoittaja työskentelee Raamatunlukijain Liitossa, harrastaa kuorolaulua, remontoi vanhaa taloa ja innostuu seurakunnasta ja Raamatun sanomasta.Postiluukusta putosi kartongille painettu kuva, joka ensi vilkaisulla näytti jonkin uushenkisyystapahtuman mainokselta. Kuvassa on harmaan kaupunkimaiseman päällä tanssiva intialaistyyliseen mekkoon pukeutunut nuori nainen, silmät suljettuna ja koko ilme sisäänpäin kääntyneenä. Naisella on myös siivet ja sädekehä. Ahaa, se onkin enkeli! Ja tässähän on numeroitakin – kyseessä onkin joulukalenteri, seurakunnan jäsenille lähetetty. Tämä kalenteri on siis jaettu tuhansiin koteihin ainakin pääkaupunkiseudulla, ilmeisesti myös muualla Suomessa.
Vielä omien lasteni ollessa pieniä joulukalenterit oli suunnattu lapsille. Nykyisin parfyymi-, tee- ja suklaakalentereitakin ostavat itselleen monet aikuiset. Koteihin lähetetty seurakuntien kalenterikin on selvästi aikuisille suunnattu, vaikka tämän vuotisen kalenterin kuvittaja onkin palkittu lastenkirjailija. Ahdistuneen ja lähes pelottavan näköinen enkeli tuskin miellyttäisikään lapsen silmää. Luukkujen takana on viime vuosien tapaan lyhyitä, abstraktia ajattelua vaativia aforismeja.
Kalenterin kääntöpuolella on oman seurakunnan tervehdys ja joulunajan tapahtumatietoja. Jeesusta ei mainita missään; joulun sanoma typistyy iloon, ihmeeseen ja tunnelmaan. Myös kalenterin kuvittajalta ja luukkujen takana olevien tekstien kirjoittajalta on lyhyt tervehdys. Kuvittaja kertoo kalenterin kuvaan viitaten: ”Tanssiva enkeli on voimakas, itsenäinen olento, uuden elämän airut, joka ilmoittaa ainutlaatuisesta rakkaudesta ja tuo maailmaan iloa ja energiaa.”
Jos jo kalenterin kansikuva sai minut vakavaksi, tuo teksti nosti kyyneleet silmiini. Vastaani tulvahti pimeyden hyöky sellaisesta osoitteesta, josta vielä haluaisin odottaa hyvää. Kuvittajan ajatus enkelistä on kuin suoraan enkelihenkisyyden oppikirjasta. Tällaiset itsenäiset enkelit, joiden viestejä meediot välittävät, lupaavat valoa ja energiaa, mutta todellisuudessa kyse on itse pahuudesta. Tässä toiminnassa ei ole mitään kristillistä, ei mitään, missä kristillisten seurakuntien pitäisi olla mukana. Päin vastoin, kirkon tehtävänä olisi kutsua ihmisiä Jeesuksen luokse turvaan niiltä voimilta, jotka ennen pitkää alkavat orjuuttaa ja vievät lopulta elämästä kaiken valon.
Uushenkisyydessä enkelit korvaavat Jumalan ja Jeesus työnnetään kokonaan syrjään.
Uushenkisyydessä enkelit korvaavat Jumalan ja Jeesus työnnetään kokonaan syrjään. Valitettavasti seurakunnan lähettämä joulukalenteri vaikuttaa olevan enemmän linjassa näiden ajatusten kuin Raamatun sanoman kanssa. En tiedä,
millaisen toimeksiannon joulukalenterin tekijät ovat saaneet, vai onko heille annettu täysin vapaat kädet. Maassamme olisi loistavia kuvittajia ja kirjoittajia, joille joulun sanoma on kirkas ja Raamatun mukainen – miksei tällaista tehtävää voisi antaa heille? Ja miksei kalenteria voisi tehdä sellaiseksi, joka tukisi kotien kristillistä kasvatusta?
Lapsuuteni joulukalentereista luukusta 24 tuli takuuvarmasti esiin seimessä makaava Jeesus. Vielä omien lasteni ollessa alakoulussa joulujuhlissa laulettiin jossain vaiheessa takuuvarmasti Enkeli taivaan. Sen sanat olivat ehkä vieraat tai jo unohtuneet kalenterin kuvittajalta. Niistä olisi löytynyt Raamatun mukainen kuvaus enkeleistä:
”Enkeli taivaan lausui näin: ’Miks’ hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan.
Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi.’
Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa!
Siit’ enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen.”
Maailmamme ei kaipaa sitä kaiken sekoittavaa sumua, jota uushenkisyys tarjoaa, vaan kirkasta valoa, jota vain Jeesus Kristus loistaa. Emme tarvitse nokkelia sanankäänteitä, vaan elämän sanoja, jotka muuttavat ihmisen sydämen. Syntiin langenneina tarvitsemme ulkopuolista auttajaa, Pelastajaa, ja hän juuri syntyi jouluna. Tässä olisi sanoma, jota toivoisin kirkkomme selkeästi julistavan sekä aikuisille että lapsille.
Ps. Seuraa juonipaljastus. Avasin jo kaikki kalenterin luukut, ja sieltä löytyi kuin löytyikin Jeesus mainittuna – aivan kuten lapsuuteni joulukalenterissa luukun 24 takaa. Sanaleikki on ehkä jonkun mielestä hauska, mutta Raamatun opetuksen mukainen se ei ole: ”Jeesus tulee! Älä Herran nimessä ole ainakaan valmis!”
