Kirjoittanut
Kirjoittaja on Kangasalan seurakuntapastori, joka pohtii mielellään kristittyjen erilaisuutta ja yhteyttä. Marko Sagulinin Päivän blogin kuulet Radio Deissä joka toinen maanantai kello 8.45. Aiheesta lisää: www.srk3.fi.Lahkon perustaminen on helppoa. Suurimmalla osalla kristityistä on jonkinlainen sisäsyntyinen taito lahkoutua, mutta vinkit eivät ole koskaan pahasta. Seuraavaa prosessia mietiskelemällä ja sen jälkeen käytäntöön laittamalla onnistut varmasti.
Mahdollisuudet lahkon perustamiseen annetaan yleensä kaikenlaisen hengellisen aktivoitumisen yhteydessä. Silloin tulee nälkä, ja joku kristilliseen uskoon liittyvä ulottuvuus alkaa tuntua itsestä tärkeältä. Sitä on saatava lisää.
Yksi on esimerkiksi kokenut kaipuuta kuulua johonkin joukkoon ja rakastavaan yhteisöön. Hän on mahdollisesti saanut kuulla kokemuksia seurakunnista ja yhteisöistä, joissa on hyvä olla, ja joissa saa olla rakastettu. Niinpä alkaa etsintä, jotta löytyisi yhteisö, joka vastaa tähän kaipuuseen.
Joku toinen kokee suurta Raamatun tuntemisen nälkää. Mielessä on alkanut pyöriä kysymyksiä, jotka eivät ratkea vain kavereiden kanssa jutellessa tai yleisiä elämänhallinnan oppaita selailemalla. Ainoastaan juureva raamattuopetus tuntuu vastaavan tyydyttävästi. Puhuttelevien opettajien luo etsiydytään silloin kauempaakin.
Kolmas on hengessään kokenut Jumalan puhuttelun. Mikään määrä rukousta ei tunnu olevan liikaa, ja ylistäminen yhdessä samalla tavalla kokevien kristittyjen kanssa vaikuttaa suorastaan palalta taivasta maan päällä. Jos oma yhteisö ei tarjoa sitä, etsitään se muualta.
Hengellinen nälkä ajaa etsimään sitä ravintoa, josta on puute. Vaikka tarjolla olisi kuinka runsas kattaus kaikkea muuta, nälkä helpottaa vasta, kun saa riittävästi sen lajin ravintoa, jota sielu siinä hetkessä kaipaa. On sisäinen pakko löytää tietynlaiset paimenet, opettajat, yhteisöt ja seurakunnat.
Pikkuhiljaa nälkä alkaa helpottaa ja katse nousee omasta navasta ylös. Silloin silmiin osuvat ne monet ihmiset, jotka ovat syömässä toisenlaisissa pöydissä. Tulee huoli ja ihmetys: ”Miksi nuo kaikki etsivät ruokaa ihan väärästä paikasta? Minut on ruokittu täällä erinomaisesti. Minulla ei ole enää nälkä! Kaikkien muidenkin pitäisi olla täällä!”
Tämä on ensimmäinen konkreettinen askel ja välttämätön välivaihe lahkon perustamisessa. Vielä ei olla kuitenkaan maalissa. On luotu vasta kuppikunta, jossa surkutellaan niitä, jotka eivät ole maistaneet totuutta ja joiden kuvitellaan raahustavan nälkäisenä kolkuttelemassa väärien ruokapaikkojen oville. Heille on silloin tarpeen käydä osoittamassa, ketkä paimenet ja johtajat ovat niitä todellisia seurakunnan aurankärkiä ja oikeita opettajia, joita seuraamalla totuus löytyy.
Kunnollisen lahkon perustaminen vaatii vielä hieman lisää kiukkua ja rajanvetoa. On julistettava muut ruokapaikat vahingollisiksi ja myrkyllistä ruokaa tarjoaviksi. Lähimmäisenrakkaus täytyy osoittaa liberaaliksi teologiaksi, joka on hukannut todellisen oppiperustan. Perinteinen raamatuntulkinta on mustamaalattava Raamatulla päähän lyömiseksi. Ja karismaattinen rukouselämä on kätevintä nimittää tunnehakuiseksi hihhuloinniksi.
Hyvä lahko tietää, että Messias on omaa joukkoa, ja että se meidän tarjoama sapuska alkaa lopulta maistua muillekin, kun riittävän kova nälkä tulee.
Näillä eväillä. Onnea yritykseen!
