Kirjoittanut
Kirjailija-luennoitsija, jonka sydän sykkii evankeliumille, parisuhteelle ja isovanhemmuudelle.Olen vakuuttunut, että naisilla on ainutlaatuinen yhteys elämän ytimeen, alkuun, Luojaan. Miehistä en mene sanomaan, mutta toisinaan tuntuu siltä, että heillä on pitempi matka ytimiin ylipäätään. Heillä kestää tulla luo, antautua ja avautua. Se on toki hyväkin piirre ja palvelee heikäläisiä tai miten nykyään pitääkään sanoa, ettei ketään loukkaisi.
Jos lähden itse alku – Eevasta, teen merkittäviä oivalluksia naisen elämääni tänään 2022. Nainen sai elää paratiisissa, kaikki oli hyvin ja tasapainossa. Elinolosuhteet, luonnon – ja eläintensuojelu, ekoajattelu, ravinto ja hyvinvointi ylipäätään. Mieskin oli oikea, tosin ainoa mahdollinen, suhde tasapainoinen ja onnellinen. Ei huolen häivää huomisesta, sillä yhteys kaiken Luojaan oli ilmeisesti luontevasti pyhä.
Kun tapahtuu romahdus, paratiisin portit kumahtavat kiinni pariskunnan takana. Tapahtuu jotain lopullisen surullista ja pääsy paratiisiin on sen jälkeen mahdotonta. Ihmisen suurin tuska, joka muotoutuu pakomatkaksi, oman alastomuuden häpeämiseksi ja toistensa syyttelyksi. Tuntuupa tutulta, minussa on kaikki tuo ja huomaan kanssakulkijoissanikin olevan. Pakenemme itseämme, toisiamme ja Jumalaa. Häpeämme itseämme, tekemisiä ja tekemättäjättämisiä ja syyttelemme toisiamme parisuhteessa, perheissä, sukujen sisällä, työpaikoilla, eduskunnassa ja kansojen kesken. Ei siis mitään uutta auringon alla! Juuri tätä arkirealismia me elämme omassa maassamme ja maailmanlaajuisesti.
Toimivia lääkkeitä näihin ihmiskunnan vaivoihin ei vain tahdo löytyä. Tarjolla on erilaista apteekkituotetta, filosofiaa, meditaatiota, sisäänhengitystä ja itsestäirtautumista. Palaa rahaa ja usein palaa sielukin karrelle.
Jotain tällaista saattoi Eevakin etsiä. Yhä etsimme hänen jälkeläisinään.
Olennainen oivallukseni oli havahtua Luojan käyttäytymiseen. Hän alkaa etsiä näitä häpeän, syyttelyn ja pakenevien olemuksen ydintä. Oletin, että Luoja alkaisi heristää pyhää sormeaan karkureiden perään huudellen : ”Mitä te teitte? Tilille ja sassiin, tästä ette pääse helpolla. Tuomio odottaa.”
Häkellyttävä löytöni Raamatun alkulehdillä olikin Luojan sanat: ”Missä sinä olet?” Täysin epäinhimillinen reaktio! Ei syytöstä, ei vaatimuksia, ei tilillepanoa, ei muutosvaatimuksia, ei kovaa huutoa. Tämä käytös on riisunut minut aseista jo nuorena naisena. Omat pakomatkani, toisten ihmisten syyttely ja häpeän viiltävät tunteet saivat tulla valoon, pyhän eteen. Sieltä ei tullut kättä lyömään, eikä halveksivaa katsetta. Tuli jotain sielua sulattavaa, lämpöä, totuuden aikaansaamaa kirkasta mielentilaa.
Kun Jeeus huusi ristillä: ”Se on täytetty”, aukenivat taivaan portit. Kun paratiisi sulkeutui, löytyi jumalallinen vastaus. Herralla on avaimet ja kun aika täyttyy, hän avaa portit jälleen paratiisiinsa. Pääsemme Kotiin.
Kun sanoin, tässä olen, tapahtui sydänten yhteys. Luoja otti elämäni voidakseen antaa sille merkityksen. Kerta toisensa jälkeen olen saanut tulla pelkäämättä rangaistusta. Hän ei väsy ottamaan vastaan, sillä hän tietää Eevan heikon suuntavaiston maailman myrskyissä. Saattaa olla, että sama totuus ja pyhä lainalaisuus koskee miestäkin. Olen nähnyt aika läheltä.
